Hyvin opetti mua
kivet, puut ja kannot:
-- Tule terveeksi täällä,
jätä heikkojen saaliiksi
elon sylinannot!
Hyvin opetti mua
suur' erämaa:
-- Elon autuus on sun:
sitä katsoa saat, et koskea saa!
Tulin terveeksi siellä
ja ihmisiin
tulen taas, erämaasta
suurkaupunkiin.
Elon autuutta katson:
se onhan mun --,
näen uhkeat, muhkeat
maailmannaiset,
ilot, ihmistaidot
näen kaikkinaiset,
mua läikät lyö
elon aaltoilun.
Ja ma noudatan oppia
terveellistä
ja vailla kaunaa
suon muiden noppia
elon marjat, ne mistä
he löytää vain.
Oi erämaa!
Sua kuollessain
mun sieluni autuus kumartaa:
oli mulle oppisi
terveellinen,
-- hyvin elämä kuontui,
hyvin kuoleminen,
mun ruumiini tervennä
kuololle säilyi,
mun sieluni peilissä
elo kirkkaana päilyi.
Oi erämaa!
Sinun lihaas oon, sinun vertas vain,
sinun ylvään autuutes ma sain,
-- ja ma katsoa saan, mit' en koskea saa!