Haukka liiteli, laateli
Lapin vaaran yllä.
Olipa taivaalla tilaa sille
ja maassa saalista kyllä.
Käki katseli, kuunteli
oksalla hongankelon.
Kukahti, vaikeni, taivaalle tähyi
vaiheilla kaihon ja pelon:
"Haukalle kaikki on kotipihaa,
maa ja taivas ja ilmanpieli,
iskee maasta itselleen
kaiken, mitä ei jättää mieli.
Unta vainko on suvi mulle,
Kotikaihoa Lapin mailla --?
Mut, ah, muutosta aavistan:
haukanretkiä huolta vailla.
Kevään mentyä, kerrotaanhan --
käkeen muuttuvi haukan mieli,
kukunta siltä ja kaihot jää,
koti on maa, koti ilmanpieli!"
-- -- --
Haukka saalista iski ja söi.
vaaralla huutain pitkään.
Kukahti käki, -- ei auttaneet
viel' aavistukset mitkään.