Heisaa, hauska on ollaksein,
tuikkuretken ma kylään tein,
surra ei viitsi suutari tää,
ryyppää ja rallaa ja pitoihin jää,
elo on kuin tanssilava häissä,
rahit raksaa, pillit pinkoo käissä,
nuoret, vanhat temmeltää!
Suutari suuri on kuningas,
lestin ääressä valtias,
keisarinlinnani tölli on vaan,
tyydyn kun rauhassa olla ma saan,
mit ois herra sirokenkää vailla, —
verot maksan, nauran näillä mailla,
kuin ei huolta oisikaan!
Tahtiin tallukat, suoraan vaan,
ei ne ees ole omatkaan,
eukko kun saappaani piiloon sai,
nuuski mun aamuisen matkani kai,
kantohupsu kun ma nuorna nainkin,
oikein hiiden torapussin sainkin,
siitä viisi, hui ja hai!
Kylänkellot se pirttiin tuo,
siellä ne juoruu ja kahvit juo;
sentään kun tuumin, en vaihtaisi, huut,
hoitaa se lehmän ja porsaat ja muut,
kellä sit' on enkel'eukko, kellä?
Tää on sentään rehjullensa hellä,
joskin sill' on kovat luut!