Onpa se rakkaus sukkela tauti,
riivaa se meitä ja riivaa se teitä,
varkaan tavalla se vaanii ja lyö,
olkohon päivä tai olkohon yö,
nuorta ei säästä se, vanhaa ei heitä
se rakkaus!
Vehkeissä velmuu se veitikka vanha,
sillä on valta kuin keisarin valta,
kuusissa kuiskaa ja aitassa soi,
itkee ja nauraa: voi sua, voi,
ryntää se riiheltä, aidankin alta
se rakkaus!
Torpparipoikasen päässä se teuhaa,
köyhänkin rikkaalle laittavi rakkaan,
viekkaan ja varman se pauloittaa,
hulivili hurjankin ansaansa saa,
aikeen se tuo, jok' ei vuosissa lakkaa,
se rakkaus!
Yrtit ja velhot ne sille ei mahda,
mieron miehell' on kainalokulta,
hitto sen ties mitä lie, mitä ei —
Lampolan Jaskan se hirtehen vei;
niinhän se on kuin öljyä, tulta
se rakkaus!