Kulki tyttö aitoviertä
karjateitä loilotellen,
seppeleeksi vyötäröille
mättähiltä valkopäiltä
vuohensilmiä poimi;
— kukkuu — kukkuu —
noin se lauloi keltarinta,
tyttö hiipi kuusen alle,
— kukkuu — kukkuu —
mua armas aattelee!
Karja kulki soita, maita,
kaikki kellot kilvan soitti,
vaaran alta leppätorvi
naapurin paimenen raikui,
salot kertoi kumuellen:
— hukkuu — hukkuu —
noin se lauloi kesän käki,
tyttö itki kuusen alla,
— hukkuu — hukkuu —
toista armas aattelee.
Pensaikosta pujotellen
etsi poika kyyhkyänsä
metsäteille kuulostellen,
näki kultansa ja kulki
kaartain, kiertäin kuusta kohden,
— kukkuu — kukkuu —
vankan käden hiljaa kiersi
nuoren neidon vartalolle,
— kukkuu — kukkuu —
hongat häitä huminoi.