Pääsiäisenä, torstaipäivänä, matkusti isä, sisar ja Mimmi Katinkan
kanssa maalle, niin että mummon suureen taloon jäimme ainoastaan
Volodja, minä ja St Jérôme. Se mielentila, jossa olin ollut
luostarissakäynnin päivänä, oli haihtunut, jättäen jälkeensä ainoastaan
hämärän, vaikka tosin miellyttävän muiston, jota jo yhä enemmän
tukehuttivat uudet vapaan elämän vaikutukset.
Tuo "Elämän periaatteita" sisältävä vihkonen oli myöskin pantu pois
koulussa käytettyjen konseptivihkojen mukana. Huolimatta siitä, että
yhä ajattelin mahdolliseksi laatia periaatteet elämän kaikkien
tapausten varalle ja aina niitä noudattaa, -- että tuo ajatus miellytti
minua ja näytti sekä erittäin yksinkertaiselta että ylevältä ja että
aikomukseni oli todella panna se elämässä täytäntöön, niin olin jälleen
ikäänkuin unohtanut, että asiaan olisi pitänyt ryhtyä heti, vaan olin
lykännyt sen johonkin muuhun aikaan. Minua lohdutti kuitenkin se
seikka, että jokainen ajatus, joka nyt tuli päähäni, soveltui
täsmälleen johonkin periaatteitteni ja velvollisuuksieni jaotelmista:
joko periaatteihin lähimmäisiin nähden, tai itseeni taikka Jumalaan
nähden. "Sittenpähän minä erottelen tuonkin ajatuksen sen omaan
osastoonsa ja vielä monet muut ajatukset, jotka vastaisuudessa tulevat
mieleeni tästä asiasta", päättelin minä itsekseni. Nykyjään kysyn usein
itseltäni: milloin olin paremmin oikeassa: silloinko kuin uskoin
ihmisjärjen kaikkivaltiuteen, vai nyt, jolloin kadotettuani
kehittymiskyvyn epäilen ihmisjärjen voimaa ja merkitystä? -- enkä voi
antaa varmaa vastausta.
Vapauden ja tuon keväisen, epämääräisen odottamisen tunne, josta jo
olen puhunut, oli siihen määrään kiihottanut minua, että olin joutunut
kokonaan suunniltani ja valmistuin tutkintoon sangen huonosti. Kun
joskus aamuin teki työtä luokkahuoneessa ja hyvin tiesi, että se oli
välttämätöntä, koska jo huomenna oli tutkinto tuossa aineessa, niin
saattoi jokin keväinen haju tuoksahtaa ikkunasta: -- tuntui kuin olisi
perin tärkeätä heti muistaa jotakin, kädet päästivät kirjan luotansa,
jalat omin ehdoin alkoivat kävellä edestakasin huoneessa, ja päässä oli
kuin joku olisi painanut vieterinappulaa ja päästänyt koneen
liikkeelle; päässä tuntui keveältä ja luonnolliselta, ja kirjavat,
iloiset ajatukset alkoivat nopeasti kulkea ohitse, niin ettei ehtinyt
panna merkille muuta kuin niiden loistetta. Menee tunti ja toinenkin
ihan huomaamatta. Tai sitten myös kirjaa lukiessa, kun koettaa
parhaansa mukaan syventyä siihen mitä lukee, äkkiä kuuluu naisaskeleita
ja hameen suhahtamista käytävässä, -- ja samassa on kaikki tyyni
häipynyt päästä eikä voi pysyä paikallaan, vaikka vallan hyvin tietää,
että paitsi Gashaa, mummon vanhaa sisäpiikaa, ei kukaan ole saattanut
siellä käydä. "Entäpä jos se sittenkin olisi _hän_?" tulee
ajatelleeksi: -- "jospa tuo juuri nyt alkaisikin ja minä siten tulen
päästäneeksi tilaisuuden käsistäni?" mutta käytävään hypättyä näkee,
että se oli kuin olikin vaan Gasha; pitkään aikaan ei sitten enää pääse
itsensä herraksi. Vieteri on irrotettu ja kaikki on sotkuksissa, --
Taikka iltasin istuessa yksin talikynttilän ääressä omassa huoneessa,
kun karsta on poistettava tai muutettava istuma-asentoa, tulee hetkeksi
keskeyttäneeksi luvun ja huomaa, että kaikkialla ovissa ja nurkissa on
pimeätä eikä koko talossa kuulu mitään, -- silloin on taaskin
mahdotonta olla kuuntelematta tätä hiljaisuutta, katsomatta avatun oven
kautta pimeän huoneen hämärään, kauan-kauan, pysymättä hiljaa
paikallaan tai menemättä alas ja kulkematta pitkin kaikkia tyhjiä
huoneita. Joskus iltasin viivyin myös pitkiä aikoja huomaamattomana
salissa kuunnellen kuinka Gasha kahdella sormella liritteli pianolla,
"satakieltä" matkien, yksinäisen talikynttilän ääressä. Mutta kun oli
kuutamo, niin en voinut mitenkään pysyä vuoteessani, vaan panin
pitkäkseni puutarhaan viettävälle ikkunalaudalle ja katsellen kuun
valaisemia kattoja, lähimmän kirkon kellotapulia, aidan ja pensaiden
varjoon, joka oli paneutunut puutarhan käytävälle, valvoin niin kauan,
että sitten suurella vaivalla heräsin vasta kymmenen aikaan aamulla.
Joten siis ainoastaan opettajien säännölliset käynnit ja St Jérômen
yritykset tuon tuostakin kehaista minua, sekä erittäinkin oma haluni
esiintyä ystäväni Nehljudovin silmissä ripeänä nuorukaisena, se on:
suorittaa loistava tutkinto (mikä hänestä oli hyvin tärkeätä). --
ainoastaan nuo seikat vaikuttivat, ettei kevät ja vapaus saaneet minua
lopen unohtamaan kaikki entisetkin tiedot, ja etten tutkinnossa saanut
loistavia repposia.
X