Mamman Liisa (Suuttuu.) So... so poika! (Sieppaa Matikaisen syliinsä ja
vääntää sänkyyn, hyvä jos jaksaa nostaa ja paiskata selälleen, että
jalat heilahtavat. Voitokkaana.) Siinä se on poika pempullansa...
(Kuohuksissaan.) Sana se on ja sakramentti, joka antaa vieläkin voimaa
niin kuin ennen Simpsoonille. (Miihkuli istahtaa penkille, istua
kököttäen pelokkaana polvet yhdessä hartiat kokoon vedettyinä.
Matikainen kohottautuu istumaan kuin puusta pudonnut. Liisa jatkaa
kuohuksissaan.) Sillä tässä talossa, pojat, ei tehdä housusyntiä eikä
eletä niin kuin Ammoonin lapset, Ahabin aikaan, vaan niin kuin kuudes
käsky ja Sana määrää. (Ottaa patukan. Voitokkaana.) Linkun-lankun...
(Patukka ojona.) Linkun-lankun, sulhaspojat.