Ja tule sinä, kultani, tule sinä meille,
niin kahvit minä sinulle keitän!
Mikko Siunattu (Kurkistaa ovelta.) Ka eikö häntä olekaan täällä... tätä
Juikurista... Antti Hermannia? (Tulee, juo laskunrunnista maitoa.)
Arvelin hänelle sanoa, jotta nyt hän on syntynyt Matikaiselle se
esikoinen ja jotta... (ryyppää) jotta tää Kaisa Josefiina on tulossa
etsimään niin kuin tätä isää. (Juikurinen tulee) Ka, siinähän sinä!
(Kertoo) Se tää Matikaisen esikoinen on tulossa. Niin jotta elä sinä
nyt ota ja kadota niin kuin toivoa. (Lyö ruunin kiinni) Elä... elä
kadota toivoa, veli.
Juikurinen (Hyvillään) Mhyy!
Mikko Siunattu (Hökeltäen.) Niin on... niin on hän tulossa... Ja tuu
sitte... tuu pois niin kuin iloitsemaan... tästä Kerimäen synnistä
tarkotan iloitsemaan. (Menevät.)
Juikurinen (Mennessään.) Ka riemuita jysäyttää häntä sitte... Kerimäen
synnistä.
Pekka Polykarpus (Saapuu Liisan kanssa. Jatkaa kosimistaan.) Vai mitä
sinä arvelet?
Mamman Liisa (Panee kangen nurkkaan.) Mitä "arvelen"?
Pekka Polykarpus. Häh?... Niin jotta joko sinä nyt olet ajatellut sitä
minulle frouvaksi tuloa?
Mamman Liisa (Kovenee.) Mitä sinä siinä hupsit! (Etsii housuja
vaateläjästä.)
Pekka Polykarpus (Tenää.) Kyllä se Mikko Siunattu menee takuuseen
siitä, jotta tämä korva paranee, kun vain voitaa sianrasvalla.
Mamman Liisa (Kovasti.) Heitä sinä pois se naimisvimma... kuuro ukko!
Pekka Polykarpus (Omaansa jatkaen tosissaan.) Sinusta kun eivät kuulu
muut huolivankaan. (Tosissaan, aivan nurein mielin) Mutta minulla kun
on tässä korvassa vika, niin minulle kelpaavat kaikki kuin sielun
viholliselle.
Mamman Liisa (Kuin itsekseen.) No paholaisen takkiainen!
Pekka Polykarpus. Häh?... Tuletko sinä minulle frouvaksi?
Mamman Liisa (Itsekseen.) Miten pirun tavalla tuosta kurnuttajasta
pääsisi eroon! (Potkaisee takapuoleen) Tuosta saat... frouvaksesi.
Pekka Polykarpus. Kah! (Poistuu allapäin, korvallistaan raapien) Mistä
hän nyt tuolla tavalla suuttui... Vai tätä korvaako hän katsonee ylön!
Mamman Liisa. Niin on nyt siunannut sulhaista kuin keväällä kissoja...
Niin jotta on siinä työtä nyt valitessa ohdakkeet pois nisujen seasta.
(Puistelee hamettaan, kuin ohimennen.) Härmän... Härmän miehestä se
pitää tälle tytölle isäntä saada. (Menee kamariin.)
Miihkuli (Saapuu Matikaisen kanssa.) A vot, veli. Nyt ole rohkea! Ylen
rohkea ole, veli, ja vot... (kaivaa taskuaan) vot, veli, rintaneulat
lahjoita hänelle. (Työntää neulan Matikaisen käteen.) Vot... vot...
Kuusikymmentä markkaa neula... Kuusikymmentäviisi markkaa!
Matikainen (Matkien, neulaa katsellen.) "Kuusikymmentä markkaa."
(Nauraa.)
Miihkuli (Vilkkaana touhuten.) Kuusikymmentäviisi... kuusikymmentä
markkaa. (Huitasee kädellään) Oli menneeksi... Neljäkymmentäkolme
markkaa... A samaan hintaan kosin vielä... puhemiehenä olen. (Huitasee)
Hiis hänestä.
Matikainen (Kuin asiaa punniten.) En minä tiedä... Miltähän sitte
tuntuisi... (nostaa jalkaansa ja vetäsee pieksun varren suoraksi) talon
isäntänä olo.
Miihkuli (Kuin houkutellen.) A ylen hyvältä tuntuu muijalla olo... ylen
hyvältä!