Miihkuli (Toistelee.) Vot... vot, veli. (Puuhaa vilkkaasti laukkunsa
kanssa.) Ylen... ylen iso talo!... Jumalattoman iso, veli!
Matikainen (On ottanut patukan.) Ja tässäkö se sitte on se
"skorppiooni"? (Nauraa sille sukkeluudellensa.)
Miihkuli (Huitaisee kädellään.) A, no!... "Skorppiooni"! (Äkkiä.) A
kellä akalla ei ole "skorppiooni"?... Ota jos enkeli. Tyttönä on kuin
enkeli, akaksi kun pääsee, niin "skorppiooni" on... Näes, veli,
skorppiooni, veli, kuuluu akkaan kuin häntä hevoseen... (Huitaisee
halveksivasti.) No vot sinulle "skorppiooni"!
Matikainen (Ylvästyen.) No! Eipähän tuo nyt patukka mieheltä päätä syö.
(Oikoo pieksujensa varsia.) Ja entäs nää viljelysmaat?... Jos heitä
silmäiltäisiin.
Miihkuli (Lyhyin, nopein askelin, kuin hieman notkuvin polvin, lähtöä
touhuten.) Silmäämme, veli... luomme katseen viljelyksiin... Ylen ovat
viljavat pellot. (Menevät.) Ylettömän on varakas eukko.
Pekka Eevastiina (Palaa maitoraintaa kantaen. Ryhtyy siivilöimään
maitoa pyttyihin.)
Pekka Polykarpus (Saapuu, niistää nenänsä sormillaan ja pyyhkii
sormensa kengänvarteen.) Onko se tämä se Mamman Liisan talo?
Pekka Eevastiina. Tämähän se on.
Pekka Polykarpus (Menee lähemmä.) Sen Mamman Liisan taloko se on tämä?
Pekka Eevastiina. Sen on...
Pekka Polykarpus. Häh?
Pekka Eevastiina (Kovasti.) Sen on.
Pekka Polykarpus (Kallistaa vasenta korvallistaan, paremmin
kuullaksensa.) Minä en tuolla oikealla korvalla hyvästi kuule... Niin
jotta onko tämä sen Mamman Liisan talo?
Pekka Eevastiina (Äkäisesti.) On... on. (Itsekseen.) Piru!