I.

Yhdeksänkymmenenviiden ja puolen vuoden ikäisenä Ebba Stenbäck kuoli

10 p:nä viime tammikuuta (1912). Kun minä v. 1900 kirjoitin hänen

miesvainajansa, Lauri Stenbäckin, elämäkerran, hän 83-vuotiaana oli

niin hyvissä hengen ja ruumiin voimissa, että saattoi edistää työtäni

sekä suullisilla että kirjallisilla tiedonannoilla. Tehtävääni nähden

se oli minulle melkoinen onni, mutta toiselta puolen se esti minua

muuta kuin ohimennen mainitsemasta häntä itseään. Miten vilpittömästi

totuutta harrastaakin, on näet arveluttavaa, jollei suorastaan

mahdotonta, kuvata elossa olevaa henkilöä, varsinkin kun tämä ei

koskaan ole julkisesti esiintynyt. Nyt kun Ebba Stenbäck on poissa

elävien mailta, en epäile koettaa ainakin ääriviivoin piirtää hänen

kuvaansa. Sillä miten hiljaisuudessa ja syrjässä hänen elämänsä

kuluikin, ansaitsee hän huomiota ei ainoastaan unohtumattoman

merkkimiehen puolisona, vaan myöskin yhtenä herännäisyysajan

naispuolisena edustajana.

Ebba Stenbäckin lapsuus- ja tyttövuosilta on vähän tietoja säilynyt.

Hänen alkuperäinen nimensä oli Ebba Katarina Wilhelmina Arppe,

ja hän oli syntynyt Kiteellä 16 p. heinäkuuta 1816. Vanhemmat

olivat Karjalan alisen tuomiokunnan tuomari, myöhemmin laamanni

Niilo Arppe ja hänen kolmas vaimonsa, Amalia Beata Cairenius. Ebba

oli vain 8-vuotias, kun isä kuoli, mutta äidin luona ja viiden

vanhemman ja nuoremman sisaruksen parissa ei hän sentään tuntenut

yksinäisyyttä. Sisaruksista mainittakoon tässä kymmenen vuotta

vanhempi Katalina Sofia, syntynyt isän ensimäisestä aviosta, sekä

kaksi vuotta nuorempi veli Adolf Edvard, myöhemmin kemian professori,

yliopiston rehtori ja senaattori, ja neljä vuotta nuorempi sisar

Aleksandra.[25] Koulua Ebba kävi Haminassa, missä v:sta 1811 saakka

oli saksalainen "Töchterschule". Koulussa oli vain yksi kahteen

osastoon jaettu luokka, eikä siis opetus voinut olla erittäin

laajaperäinen. Kumminkin oppivat tytöt, jotka, niinkuin Ebba, tulivat

ruotsinkielisistä kodeista, saksaa, jota paitsi koulun antamat

vähäisetkin tiedot historiassa, luonnonhistoriassa ja maantieteessä

y.m. siihen aikaan olivat kylläkin arvokkaita. On näet huomattava,

että Länsi-Suomen kaupungeissa ei ollut tyttökouluja ensinkään. --

Ebban ollessa 9-vuotias meni edellä mainittu vanhempi sisar naimisiin

maisteri Johan Fabritiuksen kanssa, joka oli varakas mies ja muun

muassa omisti Puhoksen tehtaan Kiteellä Fabritius kuoli jo 1833,

tuskin 33 vuoden ikäisenä, ja jätti jälkeensä paitsi leskeä kolme

tytärtä, joista vanhin oli kahdeksanvuotias ja nuorin viidennellä.

Antaakseen näille lapsille ensimäistä opetusta muutti Ebba lankonsa

kuoleman jälkeen sisarensa luokse, ja se seikka aiheutti, niinkuin

kohta saamme nähdä, ratkaisevan käänteen hänen elämässään.

Arvattavasti rouva Fabritius ei pitänyt Ebban opettajakykyä taikka

-intoa riittävänä, koska hän 1835 tiedusteli Helsingistä miespuolista

kotiopettajaa pikku tyttärilleen. J. V. Snellman, silloinen

pohjalaisen osakunnan kuraattori, suositteli virkaan ylioppilas C.

G. von Esseniä, jonka vanhemman Otto-veljen kanssa hänen sisarensa

vähän ennen oli joutunut kihloihin. Fredr. Cygnaeus, saatuansa kuulla

siitä, varotti rva Fabritiuksen asiamiestä, Edvard Arppea, ottamasta

Esseniä, syystä että tämä oli antautunut ajan uskonnolliseen

"fanatismiin", yltiöpäisyyteen; mutta Arppe ei välittänyt

varotuksesta, vaan arveli, että semmoiset houreet pian haihtuisivat.

Siis sopimus tehtiin, ja Essen lähti Karjalaan Puhoksen tehtaalle,

jossa hän tapasi paitsi pieniä oppilaitaan ja heidän äitiänsä neidit

Ebba ja Aleksandra Arppen. Uuden opettajan tultuakin jatkoi näet

Ebba vielä opetustointaan, vaikka hänen alansa nyt oli supistettu

käsitöihin ja soittotaidon alkeisiin.

Luonnostaan vilkas ja iloinen, puheissaan sukkela ja ivallinen Essen

oli sittenkin vaarallinen tulija semmoiseen ympäristöön, jossa

tahdottiin "rauhassa" jatkaa entistä, totuttua surutonta elämää.

Tultuaan jo 15-vuotiaana ylioppilaaksi (1830) hän oli viettäessään

kaksi suvikautta Ylivieskan pappilassa Jonas Laguksen luona (joka oli

naimisissa hänen tätinsä kanssa) herännyt ja sen jälkeen osottanut

tavatonta intoa levittämään uutta käsitystään elämästä ja "ainoasta

tarpeellisesta". Ei ainoastaan omassa kodissaan Oravaisten Kimon

ruukilla, jonka hoitaja hänen isänsä oli, vaan monessa vieraassakin

hän jo oli aikaansaanut täydellisen mullistuksen, ja niin oli

tapahtuva siinäkin perheessä, johon hän nyt tuli. Essen toi näet

sinnekin muassaan palavan vakaumuksensa ja halunsa sytyttää muihin

saman tulen, joka hehkui hänessä itsessään, ja siitä johtui, että

kotiopettaja ei rajottanut opetustointaan pikku tyttöihin, vaan

väliaikoina teki parastaan ohjatakseen kotipiirin vanhempiakin

jäseniä uudelle tielle. Paitsi innostuneilla puheillaan hän vaikutti

heihin antamalla heille luettavaksi uskonnollisia saksalaisia

(Gossnerin y.m.) kirjoja, ja seuraus oli, että ei ainoastaan talon

emäntä, rouva Fabritius, vaan myöskin sisaret, Ebba ja Aleksandra,

ennen pitkää liittyivät herännäisiin. Kun tieto tästä levisi laajaan

sukuun, synnytti se suurta hämmästystä ja mielipahaa, mutta asia ei

ollut autettavissa. Paitsi Esseniä syytettiin Snellmaniakin perhe- ja

sukurauhan häiritsemisestä, ja hän kuuluu sanoneen, ettei hän enää

suosittele ketään kotiopettajaksi edeltäkäsin tiedustelematta, oliko

tarjokas "pietisti".

Syksyllä 1837 Essen jälleen asettui Helsinkiin jatkaakseen lukujaan

ja rupesi silloin Lauri Stenbäckin asuintoveriksi. Stenbäck, joka

maaliskuulla 1836 oli äärettömäksi surukseen kuoleman kautta

menettänyt entisen asuintoverinsa, parhaimman, uskotun ystävänsä J.

J. Östringin, sai nyt Essenistä uuden uskotun ystävän, joka totta

kyllä ei ollut hänen sydämelleen vainajan veroinen, mutta kumminkin

lievensi hänen kaipaustaan. Samana syksynä tapaamme Helsingissä

rouva Fabritiuksenkin tyttärineen ja sisarineen. Hän vuokrasi

5-huoneisen asunnon Uudenmaankadun varrella, ja siinä perhekunta

asui neljä vuotta, jonka jälkeen se hajaantui niinkuin alempana on

kerrottava; Karjalaan ei yksikään sen jäsenistä enää palannut, syynä

pääkaupunkiin-muuttoon sanotaan olleen pikku tyttöjen koulunkäynnin,

jota oli siellä jatkettava; mutta sangen luultava on, että siihen

osaksi vaikutti myöskin sisarusten heräys ja sen johdosta syntynyt

kireä suhde lähimpiin sukulaisiin. Oliko sitäpaitsi jo alkanut

rva Fabritiuksen ja Essenin välinen suhde, joka johti heidän

avioliittoonsa, on tietymätöntä.

Vasta Helsingissä Ebba Arppe tutustui tulevaan puolisoonsa, joskin

Essen jo ennen oli sisaruksille paljon kertonut Lauri Stenbäckistä

ja kenties myöskin ääneen lukenut kohtia niistä pitkistä kirjeistä,

joita ystävällä oli tapana hänelle kirjoittaa ja jotka olivat täynnä

"hehkuvaa uskonnollisuutta loistavan runollisesti esitettynä". Ensi

kerran hän näki hänet kaartinkirkossa. Kaartinpataljoonan silloinen

pappi, Fredrik Melart, oli etevänä saarnaajana niin suosittu, että

tungoksen estämiseksi oli alettu jakaa pääsylippuja niille, jotka

pyrkivät häntä kuulemaan. Kerran Essen oli hankkinut sisaruksille

lippuja kuitenkaan sanomatta, ettei sinä sunnuntaina saarnannut

Melart, vaan eräs toinen; se joka ilmestyi saarnaamaan oli, niinkuin

Essen heille kirkossa kuiskasi, Lauri Stenbäck. Silloin Stenbäck ei

vielä ollut papiksi vihitty, mutta saarnasi sentään silloin tällöin

sydämensä pakosta. Nytkin hän oli saarnannut suurella lämmöllä, joka

varsinkin saarnan loppupuolelle oli antanut omituisen viehättävän,

innostuneen luonteen. Joku aika sen jälkeen Essen esitti Stenbäckin

rva Fabritiukselle ja hänen sisarilleen, ja Stenbäck alkoi sittemmin

ystävänsä seurassa käydä heidän luonaan, joskin hyvin harvoin.

Näin Ebba Stenbäck kertoi minulle tutustumisestaan Stenbäckiin.

Samalla hän myöskin kuvasi tulevan miehensä ulkonäön ja olennon

siihen aikaan. Hän oli ollut laiha ja kalpea. Kasvojen kalpeus oli

jyrkästi eronnut mustasta tukasta, ja rokonarvet olivat olleet

selvemmät kuin vanhemmalla iällä. Kovan lavantaudin jälkeen, jota

hän oli sairastanut alkupuolella vuotta 1837, hän oli kauan heikko

ja hermostunut, niin että hänen oli vaikea tauota, kun oli alkanut

nauraa. Seurassa hän oli luonteenomaisen persoonallisuutensa vuoksi

ja puheessaan ollut viehättävä ("intressant"); kristillisyydessään

hän oli ollut iloinen. Yleensä hän oli ankarasti arvostellut toisia,

ja harvat ne olivat, joita hän oli hyväksynyt; eikä ole luultavaa,

että hän oli läheisessä suhteessa tovereihinsa (paitsi ani harvaan)

-- niiden täytyi aina olla varoillaan häntä kohtaan.

Se joka on lukenut kirjoittamani Stenbäckin elämäkerran ja

muistaa mitä siinä on sanottu heränneitten avioliitoista, miten

ne säännöllisesti solmittiin ystävien välityksestä ja miten

yksimielisyyttä uskon asioissa pidettiin niiden rakentamisen

ainoana välttämättömänä ehtona, se arvaa ja ymmärtää, että Lauri

Stenbäckin ja Ebba Arppen keskinäisessä seurustelussa ei ilmaantunut

hituistakaan "flirttiä", kuhertelua. Että niin oli laita, ei

kuitenkaan johtunut yksistään heränneitten kesken vallitsevasta

hengestä, vaan toisestakin syystä. Mikäli tiedetään, ajatteli

Stenbäck heidän tuttavuutensa ensi vuosina kosia erästä toista

neitiä, johon hänen sydämensä pitemmän aikaa oli ollut kiintynyt.

Tämä toinen oli runoilijan lapsuudenystävien Kaarle ja Kustaa

Adlercreutzin sisar, Amelie. Häntä oli Stenbäck päättänyt kosia,

mutta -- niin jutellaan -- viime hetkessä, juuri kun hän oli

menossa neidin kotiin, muuan tuttava kohtasi hänet ja kertoi nti

Adlercreutzin olevan kihloissa ja pian viettävän häitään.[26] Että

neitikin puolestaan oli ollut kiintynyt Stenbäckiin, on sangen

luultavaa. Ainakin olen eräältä vanhalta rouvalta, joka oli sukua

Adlercreutzin perheen kanssa, kuullut, että nti Amelie oli naimisiin

mennessään tukehduttanut erään varhaisemman lemmen. Hän oli muka

rakastanut perheessä ollutta "kotiopettajaa, josta oli paljon

toivottu". Kertoja ei tiennyt mitään Stenbäckistä eikä myöskään että

tämä oli pienenä poikana ollut Adlercreutzillä Pälkäneen Myttylässä

lasten luku- ja leikkitoverina, jonka tähden ei mitenkään ole

mahdotonta, että hän muistitiedossa oli muuttunut kotiopettajaksi.

Miten lieneekään, ei tämä jutelma ole kokonaan perätön, sillä

onnettomasti rauenneen kosintatuuman johdosta runoilija on sepittänyt

runoelman "Hyvästi", jossa hän sanoo rakkauttaan "suloiseksi,

syntiseksi unelmaksi" ja jonka hän lopettaa sanoilla, "Jumala on

rakkaus, ainoastaan hänen sydämellään on rauhaa iäti! Onnellinen

minä, jos vain saan siinä levätä iäti." -- Mitä Ebbaan tulee, hän ei

minulta salannut, että hän puolestaan kyllä oli sydämessään tuntenut

mieltymystä Stenbäckiin, mutta oli voimiensa mukaan koettanut

tukahduttaa tunteensa. Kun Stenbäck sitte häntä kosi, oli hän siitä

suuresti hämmästynyt. Se oli hänelle aivan odottamatonta, sillä

heidän välillään ei ollut mitään sattunut, joka olisi antanut hänelle

aihetta aavistaa semmoista käännettä.

Kosinta tapahtui kesällä 1840 Pohjanmaalla. Rva Fabritius,

joka silloin oli salakihloissa Essenin kanssa, oli jo ennen

yliopiston riemujuhlaa (15-20 p. heinäk.) Ebba-sisarensa kanssa

lähtenyt Pohjanmaalle tutustuakseen tuleviin sukulaisiinsa.

Ensiksi pysähdyttiin kirkkoherran sijaisen J. F. Berghin luokse

Nurmijärvelle, jonne Essen ja Stenbäck seurasivat sisaruksia,

edellinen ajaen morsiamensa, jälkimäinen Ebban kanssa, ilman

että siinä mitään erikoista tulevaisuuteen viittaavaa puheeksi

tuli. Nurmijärven pappilassa oli ollut muitakin vieraita, ja

siellä pidettiin tavanmukainen "seura". Sen jälkeen palasivat

ystävykset Helsinkiin ollakseen saapuvilla riemujuhlassa ja

maisterinvihkiäisissä, mutta sisarukset jatkoivat matkaansa

pohjoiseen päin. Kun juhlat olivat ohi, matkusti Essen kotiinsa

Oravaisiin, jossa tapasi morsiamensa ja Ebban; Stenbäck taasen

teki matkan Pohjanmaalle yhdessä Paavo Ruotsalaisen kanssa, joka

hänen kehotuksestaan oli riemujuhlan ajaksi tullut Helsinkiin.

Edeltäkäsin oli sovittu, että kaikki yhtyisivät Ylivieskassa Jonas

Laguksen luona, josta yhdessä seurassa matkustettaisiin Alavieskaan,

kappalaisen Vilhelm Österbladhin virkaanasettajaisiin. Tätä sopimusta

noudatettiinkin, ja Ylivieskassa Stenbäck ja Ebba Arppe menivät

kihloihin.

Häät olivat 3 p. jouluk. Helsingissä rva Fabritiuksen luona. Oli

kyllä tuumittu, että sisarukset vihittäisiin samana päivänä, mutta

kun vanhempi leskirouvana tarvitsi enemmän aikaa kuin arvattu

oli saadakseen asiakirjansa lailliseen järjestykseen ja kun

sitäpaitsi Jonas Lagus ja Niilo Kustaa Malmberg sattuivat käymään

Helsingissä, päätettiin asettaa Stenbäckin ja Ebban häät päivään,

jolloin nämä ystävät saattoivat olla läsnä. Vieraitten joukossa

nähtiin Arppen perheen sukulaisia (Nordenheimit y.m.) ja Stenbäckin

yliopisto-tovereita ja ystäviä, kaikkiaan noin 40 henkeä. Morsian

esiintyi valkoisiin puettuna. Mustaakin oli ajateltu, osaksi

sentähden, että sulhasen äiti oli kuollut 17 p. marrask., osaksi

senvuoksi, että se olisi ollut enemmän heränneitten mukaista; mutta

Ebba oli valinnut valkean puvun, syystä että musta väri olisi

muistuttanut hautajaisia, eikä Helsingissä oltu niin tarkkoja

pukuun nähden kuin Pohjanmaalla. Vihkimisen toimitti Malmberg, joka

myöhemmin myöskin luki ääneen saarnan Lutheruksen postillasta. Häät

vietettiin näet heränneitten tapaan jonkinlaisena seurana, jossa

virsiä veisattiin ja Jumalan sanaa julistettiin. --

Ohimennen huomautettakoon, että Ebba siis oli ensimäinen, joka rva

Fabritiuksen luota meni naimisiin. Essenin ja rva Fabritiuksen häät

olivat noin puolitoista kuukautta myöhemmin, 21/1 1841. Aleksandra

Arppe, joka yhä oli asunut sisarensa luona, meni 3/7 1843 naimisiin

Säämingin lukkarin Pietari Venellin kanssa, ja samana päivänä

vihittiin vanhin nti Fabritius, Hilda Elisabet, Pihlajaveden

kappalaisen, sittemmin Keuruun rovastin Frans Henrik Bergrothin

kanssa. Toinen nti Fabritius, Lina Sofia Amalia, vietti 24/12 1844

häitä filos. maisteri, sittemmin professori A. W. Ingmanin ja kolmas,

Angelika, 7/9 1846 Kruununkylän kirkkoherran apulaisen, myöhemmin

normaalikoulun rehtorin Alfred Kihlmanin kanssa. Näin tapahtui,

että Essenin kotiopettajana-olo Karjalassa johti kuuden avioliiton

perustamiseen heränneitten kesken. Neidit Fabritius menivät kaikki

noin 18-vuotiaina naimisiin.