NEITI HOLMSTRÖM. -- -- tuota viisauden-hammasta ai, ai!
HOFFMANN. Vai viisauden-hammasta. Noh, lienee parasta että tempaamme
sen pois.
NEITI HOLMSTRÖM. Niin kai lienee, -- mutta jos te sentään ensin vähän
tarkastaisitte -- eiköhän tuota mitenkään voisi parantaa ilman pois
ottamatta.
HOFFMANN (tarkastaa). Kerpuuki, kerpuuki. Sitä on vaikea parantaa,
paras on, kun otetaan pois.
NEITI HOLMSTRÖM. Mutta se ottaa niin kipeää, ai ai!
HOFFMANN. Kyllä sen nyt noin ikä-ihminen kärsii.
NEITI HOLMSTRÖM. Ikä-ihminen? Olenko minä ikä-ihminen -- -- --
parhaassa naima-ijässä. Sanokaas, herra tohtori, kuinka vanhan luulette
minun olevan?
HOFFMANN. Minä siitä viis! Jos te olette naima-ijässä, tahi siitä alle,
eli päälle, niin se ei koske minua. Minä tarkoitin, että te ette enään
ole mikään lapsi, ja voitte siis helposti kestää yhden hampaan
nyhtäykseu.
NEITI HOLMSTRÖM. Mutta ajatelkaas, jos minä pyörryn.
HOFFMANN. Entäs sitte? Senlaisia tapahtumia olen minä paljon nähnyt.
Kas niin, käykää nyt istumaan tähän.