Muutamia viikkoja Sinun kuolemasi jälkeen kysyi sisaresi minulta,
haluaisinko jonkun Sinun kirjasi muistoksi Sinusta: pyysin silloin,
että saisin pitää omanani Verlaine'in runot, "Choix de poésies", jonka
eläessäsi olit minulle lainannut ja jota Sinä paljon rakastit.
Joka kerta, kun näen hyllylläni tämän keltakantisen kirjan tai
pidän sitä kädessäni, muistan sitä iltaa, jolloin me iloisin mielin
suunnittelimme erästä yhteistyötä. Minä olin kertonut Sinulle,
että aioin kirjoittaa tutkielman Verlaine'ista,jota minä rakastin
yhtä paljon kuin Sinä, ja silloin ehdotit -- puol'leikkisästi,
puol'tosissasi, joka oli Sinulle ominaista, että kääntäisit sikermän
Verlaine'in runoja kirjani "kuvitukseksi". Mutta muutamia kuukausia
sen jälkeen puhkesi vapaussotamme, jota varten Sinä olit kasvanut ja
kypsynyt, ja meidän pieni yhteistyömme raukesi samoin kuin ne monet,
monet kirjalliset teot, jotka elämäsi viime aikoina täyttivät mielesi.
_Minun_ suunnitelmani toteutuminen jäi vuosikausiksi, ja olisi kai yhä
jäänyt, ellei "Choix de poésies" olisi ollut jokapäiväisenä seuranani,
ja myös muistuttajanani. Mutta nyt olen suorittanut osuuteni; se
kehys on valmis, jonka tuli sisältää Sinun runosuomennoksesi. Sanon
sitä kehykseksi juuri sen vuoksi, että tunnen kuinka kuollut ja
tyhjä se on, verratessani sitä alkuperäiseen suunnitelmaamme. Olen
kirjoittanut sen Sinua ajatellen, ja sen vuoksi tahdon omistaa sen
Sinulle: se on yksinkertainen kiitos kaikista niistä herätteistä
ja kauneusvaikutelmista, joita keskustelut Sinun kanssasi minulle
välittivät, ja se on kiitos vilpittömästä ja hyvästä ystävyydestäsi,
joka yhä vielä on minulle elävä voima.
Maaria, 6 p, heinäkuuta 1922.
Tekijä.