Olli.
Vuoren kuningas.
Otso.
Sali esittää suurta metsää, jossa on korkeita lumikinoksia. Hyvä on,
jos on kuusia, mutta yhtä hyvä on ilmankin. Tuolit olkoot puina,
jakkarat lumikinoksina, sohva vuorena ja pöytä kukkulana. _Vuoren
kuningas_ istuu kuninkaallisessa puvussaan vuorella.
_Vuoren kuningas_ yksin. Tässä minä istun kuninkaan valtakunnassani; ja
laajalle ulottuu valtani. Minä hallitsen kaikkia vuoria ja metsiä,
honkia ja kuusia, peikkoja ja tonttuja. Minä olen suuri kuningas, mutta
jopa alan tulla vanhaksi, kohta täytän kuusituhatta kuusisataa
viisikymmentä vuotta. Nuorena ollessani, muutama tuhat vuotta sitten,
juoksin kilpaa porojen kanssa Lapin tuntureilla ja pistin poskeeni
hyvän paistin, milloin mieleni teki. Mutta nyt ovat jo jalkani kankeat
ja tässä istuskelen vaanien lihavaa saalista aamiaisekseni. Kuuteen
viikkoon en ole saanut enempää ruokaa kuin yhden laihan oravan ja yhden
nälistyneen ahman. Saattaisinhan käskeä peikkojani paistamaan minulle
suden aamiaiseksi, hirven päivälliseksi ja karhun illalliseksi, mutta
se ei sovi minun arvolleni. Mieluummin varustan itse pöytäni. Mutta
kas, tuossa tulee joku. Jospa se edes olisi hevonen. Mitä? Sehän on
vain pieni pojan nulikka. Mutta paremman puutteessa saa sekin kelvata
aamiaiseksi. Pistäydynpä piiloon vuoren taakse.
_Olli_ tulee hiihtäen ja laulaa samalla nuotilla kuin "Juokse
porosein".
Metsän tumman nään
valkovaipassaan,
riennän, riennän vaan
poikki järven jään!
Kiidä, suksi, noin
yli vuoristoin.
Hei kuinka suksi luistaa lumella! Kas noin, nyt olen keskellä synkkää
metsää. Ohoh, miten korkeita vuoria! Ja miten pitkiä jättiläishonkia!
Tämä on toista kuin Vihtamäen karjahaka. Mitäs minä oikeastaan
läksinkään metsään? Mitäs muuta kuin tervehtimään karhuja.
Tääll' on oravat,
tääll' on karhuin maa,
tänne sudet saa,
tääll' on huuhkajat!
Jos nyt peikon nään,
kenpä pelkäiskään?
Ei, kukapa täällä pelkäisi. Ollissa on kyllä miestä ottamaan vaikka
kuusi karhua niskasta kiinni.
(Katselee ympärilleen).
Niin, vaikkapa olisi pari suttakin. Jospa tässä vain ei olisi niin
paksulti lunta. Aina toki tulen toimeen kotkan kanssa. Varsinkin jos
olisi rautapiikki sauvani nenässä. Mutta samapa se, tulkoot vain, kolme
kettua yht'aikaa. Pahin on pula, mitenkä ne kaikki saatan kotiin, kun
ensin pieksen ne kuoliaaksi. Mutta Matti olen, ellen vie kotiin kaikkia
jäniksiä, jotka saan surmatuksi. Sitten myyn nahat ja ostan oikean
pyssyn, jonka voi ladata selvällä ruudilla. Sitten tulkoon
viisikymmentä nykeröturpaista, ilkeätä, tyhmää Otsoa... Huh, mikä
tuolla tulee minua kohti kuusien takaa?
_Otso_ kahdella jalalla. Mum, mum, mum, mum.
_Olli_. Katsos tuota, olisikohan se karhu.
(Aikoo kääntyä, mutta lankee suksilta).
_Otso_. Mum, mum. Kuka täällä kiljuu metsässä, etten minä saa rauhassa
maata pesässäni.
_Olli_. Hyvä, kiltti Otso kulta, minähän se vain olen, minä, Olli
Vihtamäestä, ja minä olen vain huvikseni hiihtelemässä metsässä. Eihän
tuossa nyt mitään pahaa liene, että minä vähän lauleskelen
lämpimikseni; sillä Otso kulta, minullahan on yllä vain tämä mekko, ja
on vähän pakkasenlainen näin aamusilla. Kyllä minä heti menen
matkoihini.
_Otso_ (asettuu Ollin eteen). Mum, mum. Jos annat minulle mekon, niin
saat mennä. Minä tarvitsen mekon peitteeksi pikku Otsoilleni.
_Olli_. Ei, kuulehan nyt, Otso; kyllähän minä tämän mekon muuten
antaisin, vaan äiti on kotona niin hirveän ankara. Jos palaan mekotta
kotiin, Otso kulta, niin saan selkäsaunan. Sentähden saatat kyllä
odottaa huomeiseen asti, niin minä Matin ja parin muun kanssa tuon
sinulle hyvän lampaannahka-vällyn, että pikku Otsoille tulee oikein
hyvä ja lämmin.
_Otso_ (nostaen käpälänsä). Joko annat mekon? Mum, mum, joko annat
mekon heti?
_Olli_. Hyvä, kiltti, pikku Otso kulta, mekko on ihan uusi, siinä on
vain yksi ainoa reikä toisessa kyynyspäässä.
_Otso_. Mum, mum; luulenpa, että olet peloissasi.
_Olli_. En vähintäkään. Mitenkä minä pelkäisin niin hyvää ja kilttiä
pikku Otsoa, joka on sydämmestään hyvä ja kiltti pikku Otso? Mutta
katsos, Otso, minä olen niin hämilläni, kun satuimme yhteen niin
äkkiarvaamatta. Minä olen aina pitänyt niin paljon karhuista; ne ovat,
näes Otso, paljoa ylemmät ja korkeammat kuin muut ilkeät peikot, joita
asuu täällä metsässä. Semmoisia tyhmiä tölliköitä en häikäile
vähintäkään. Niitä minä otan kurkusta, niin että korvat soivat, näes
Otso, ja minä pudistelen heitä turkista, niin että...
_Vuoren kuningas_ (nousee vuoren sivulle seisomaan). No, pudistele nyt
minua turkista, koska olet niin rohkea!
_Olli_ (huutaa). Huu! Uhkuu!
_Vuoren kuningas_. Miksi et ota minua kurkusta, niin että korvat
soivat?
_Olli_. Armollinen peikko, säästäkää henkeni; minä olen vain pikku Olli
Vihtamäestä ja olen täällä metsässä huvikseni tuttaviani katsomassa.
_Vuoren kuningas_. Hyvin mahdollista, mutta ei se estä minua syömästä
sinua aamiaisekseni.
_Olli_. Mitä?
(Yrittää taas pakenemaan.)
_Vuoren kuningas_ (ottaa hänet kiinni). Ole huoletta, poikaseni, en
minä niin tarkkaa lukua pidä: kyllä sinä oikein hyvältä maistut.
_Olli_. Malttakaahan vähän; tiedänpä minä yhden, joka maistuisi teidän
armostanne paljon paremmalta, ja se on Vihtamäen vanha hiirakko. Se on
niin lihava, teidän armonne, että isä aikoi viime syksynä tappaa sen,
ja Matti saa tuoda sen tänne aikaisin huomeissa aamuna.
_Vuoren kuningas_. Hm, hm, hevosenko? Ei, mies on mies, vaikkapa
hänestä ei olisikaan muuksi kuin yhdeksi suupalaksi.
_Otso_. Nöyrä palvelijanne, teidän majesteettinne.
_Vuoren kuningas_. Hyvää päivää, salaneuvokseni.
_Otso_. Huvittaako teidän majesteettianne musiikki?
_Vuoren kuningas_. Kyllä. Välistä minä käsken kosken laulamaan ja
silloin minä vieritän säestykseksi muutamia kallion kappaleita
tunturilta. Kovaa pitää olla.
_Otso_. Pikku Ollilla tuntuu olevan hyvin kaunis ääni. Minä tunnustan,
että oikein mieleisesti hämmästyin kuullessani semmoisen neron.
_Vuoren kuningas_, Hm. Paljasta piipitystä vain!
_Otso_. Tietysti vain piipitystä. Mutta korppiin ja varikseen verraten
kaikuu se oikein romantiselta. Tahtoisitteko, majesteetti, käskeä häntä
laulamaan, ennenkuin hänet syödään?
_Vuoren kuningas_. Saattaapa tuo käydä päinsä. Se enentää ruoan halua.
Laula, nulikka.
_Olli_. Mitä?
_Otso_ Etkö kuule, että majesteetti käskee sinua laulamaan?
_Olli_. Hyvä, kiltti pikku Otso, minä kyllä laulan kurkun täydeltä, jos
sinä vain tanssit.
_Otso_. Mitä? Luuletko minua muka tanssimestariksi?
_Olli_. Hyvä, kiltti pikku Otso, sinä olet niin sanomattoman kaino.
Tietäähän koko maailma, että sinä olet hienotapainen seuramies ja
ett'ei kukaan osaa niin hyvästi tanssia polkka-masurkkaa kuin sinä.
_Otso_. Minä todellakin saatan kehua tehneeni joitakuita yrityksiä
siihen suuntaan, mutta...
_Vuoren kuningas_. Tanssi, salaneuvos!
_Olli_. Eiköhän sopisi valssitanssi?
_Otso_. Mitä hyvänsä; mikä vain huvittaa teidän majesteettianne, se on
minunkin suurin iloni.
_Olli_. Siispä ala tömistää! (Laulaa samalla nuotilla kuin "Ah, sä
rakas Augustin").
Hyppää, soma Otsonen, Otsonen, Otsonen,
Hyppää, soma Otsonen, hyppiös hei!
Ei koskaan nähdä saa
Noin sievää tanssijaa.
Hyppää, soma Otsonen, hyppiös hei!
(Otso valssaa.)
_Vuoren kuningas_ (ihastuksissaan). Täytyypä tunnustaa, että se oli
kaunista musiikkia ja hyvin miellyttävää tanssia. Hyppää, soma
Otsonen... Laula uudestaan tuo romanssi! Mitenkä se nyt olikaan?
(Hän tanssii mukana.)
_Olli_ (hiivii yhä etemmäksi pois).
Hyppää, jörö Otsonen, Otsonen, Otsonen,
Hyppää, ruma peikkokin, hyppiös hei!
Ei koskaan nähdä saa
Noin tyhmää tanssintaa.
Hyppää, pikku Olli, nyt lähdet sä, hei!
(Lähtee livistämään pois suksilla.)
_Vuoren kuningas_ (hengästyneenä). Vielä musiikkia! Vielä musiikkia! Se
oli kaunis romanssi. Mutta minne se soittomestari joutui?
_Otso_ (myöskin hengästyneenä). Äläs, laulahan vähän vielä, minä eksyin
tahdista. Mihin ihmeesen se Olli hävisi?
_Olli_ (ulkoa). Hyvästi, Vuoren kuningas! Hyvästi, Otso!
_Vuoren kuningas_. Aamiaiseni! Aamiaiseni! Otso, tules tänne; minä syön
sinut hänen sijaansa.
_Otso_. Nöyrin palvelijanne, teidän majesteettinne. Mum, mum.
(Lähtee juosta lönkyttämään pois.)
_Olli_ (kaukaa ulkoa).
Ei koskaan nähdä saa
Noin tyhmää tanssintaa.
Hyppää, pikku Olli, nyt hyppiös, hei!
_Vuoren kuningas_. Se oli kaunista musiikkia (panee nenäänsä nuuskaa),
mutta hyvin huono aamiainen.