Ὁ μὴ δαρεὶς ἄνθρωπος οὐ παιδεύεται
Alkulauseena tähän teokseen, joka sitä kaivannee enemmän kuin jokin
muu, olkoon seuraava erään ystäväni kirje, tällaisen aina arveluttavan
yrityksen aiheuttaja.
»Rakas ystävä, meillä on nyt kaunokirjalliset teoksenne kahteentoista
osaan koottuina, ja me löydämme niitä lukiessamme paljon tuttua
ja paljon tuntematonta; palauttaapa tämä kokoelma mieleen paljon
unohtunuttakin. Näitä kahtatoista nidosta, jotka yhdenkokoisina ovat
edessämme, emme voi olla pitämättä kokonaisuutena, ja tekeepä mieli
siitä luoda itselleen tekijän ja hänen lahjakkuutensa kuva. Ei käy
kieltäminen, että siihen vilkkauteen nähden, jota tekijä kirjalliselle
uralle lähtiessään osoitti, ja ottaen huomioon kuluneen melkoisen
ajan, tusina nidoksia pakostakin tuntuu vähältä. Mitä yksityisiin
teoksiin tulee, on myös eittämätöntä, että useimmat ovat syntyneet
jonkin erikoisen aiheen nojalla ja ilmaisevat määrättyjä ulkoisia
seikkoja samoinkuin nimenomaisia sisäisiä kehitysasteita eräiden
kulloistenkin moraalisten ja esteettisten periaatteiden ja vakaumusten
samalla niitä vallitessa. Kaiken kaikkiaan nämä tuotteet sittenkin
pysyvät aina irrallisina, onpa useasti kerrassaan vaikea uskoa, että
ne ovat peräisin samasta kirjailijasta.
Teidän ystävänne eivät kumminkaan ole luopuneet tutkimuksistansa,
vaan kokevat, elämän- ja ajatustapanne lähemmin tuntien, arvata
montakin arvoitusta, ratkaista montakin ongelmaa; keksivätpä he,
vanhan kiintymyksen ja vakaantuneen suhteen nojalla, esiintyvistä
vaikeuksistakin jonkinlaista viehätystä. Ei kumminkaan olisi pahaksi,
jos siellä täällä saisimme apua, jota ystävällisten tunteittemme
vuoksi ette voine meiltä evätä.
Ensinnäkin siis pyydämme Teitä esittämään kaunokirjalliset teoksenne,
jotka uudessa painoksessa on järjestetty eräiden sisäisten suhteiden
mukaisesti, ajanmukaisessa järjestyksessä samalla jotenkin
yhtenäisesti ilmaisten meille sekä ne elämän- ja mielentilat, jotka
ovat tarjonneet teosten aineksen, että ne esimerkit, jotka ovat Teihin
vaikuttaneet, vieläpä ne teoreettiset periaatteetkin, joita olette
noudattanut.
Jos omistatte tämän vaivannäön ahtaammalle piirille, niin siitä
kenties koituu jotakin, mikä saattaa muodostua miellyttäväksi ja
hyödylliseksi suuremmallekin. Kirjailijan ei pidä korkeimpaankaan
ikäänsä ehtiessään luopua hänelle suodusta edusta olla
vuorovaikutuksessa etäistenkin suopeiden henkilöiden kanssa, ja ellei
jokaisen lienekään suotu määrättyyn ikään tultuaan uudelleen esiintyä
odottamattomin, valtavan vaikuttavin tuottein, pitäisi kuitenkin juuri
sinä aikana, jolloin tieto käy täydellisemmäksi, taju selvemmäksi,
olla erittäin huvittava ja elvyttävä tehtävä käsitellä valmiita
tuotteita jälleen aineksena ja muokata ne viimeiseen muotoon, joka
jälleen kelpaa kehittämään aikaisemmin taiteilijan keralla ja avulla
itseänsä kehittäneitä henkilöitä.»
Tämä ystävällisesti ilmaistu toivomus herätti minussa heti halun sitä
noudattaa. Jos näet varhaisempina vuosina kiihkoisasti käymme omaa
tietämme ja harhautumista peläten kärsimättömästi torjumme toisten
vaatielmat, niin myöhemmällä iällä meille sitävastoin on erittäin
mieluista, jos jokin osanotto voi meitä innostaa ja leppoisasti
taivuttaa johonkin uuteen toimintaan. Niinmuodoin minä heti ryhdyin
alustavaan työhön: merkitsemään kahteentoista nidokseeni sisältyviä
suurempia ja pienempiä kaunokirjallisia teoksia ja sijoittamaan
niitä vuosijärjestykseen. Yritin palauttaa mieleeni niitä aikoja
ja olosuhteita, joiden vallitessa olin ne tuottanut. Tehtävä kävi
kuitenkin pian hankalammaksi, koska jo julkaistujen välisten aukkojen
täyttämiseen tarvittiin laajoja huomautuksia ja selityksiä. Ensinnäkin
näet puuttuvat kaikki alkuharjoitelmani, puuttuu moni aloitettu,
valmistamaton teos; onpa monen valmiiksi saatetunkin ulkoinen hahmo
kerrassaan hävinnyt, kun se on myöhemmin muovattu kokonaan uudelleen
ja valettu toiseen muotoon. Sitäpaitsi oli asianani ajatella vielä
sitäkin, kuinka olin askarrellut tieteissä ja toisissa taiteissa ja
mitä minä sellaisilla vierailta näyttävillä aloilla olin osittain
hiljaisuudessa harjoitellut, osittain julkisuudessa esittänyt sekä
yksin että ystävien keralla.
Kaiken tuon toivoin voivani vähitellen esitykseeni lisätä
hyväntahtoisten kehoittajieni tyydytykseksi; mutta nämä puuhat ja
katselmukset johtivat minut yhä kauemmaksi. Kun näet tahdoin noudattaa
tuota erittäin hyvin harkittua vaatielmaa ja pyrin järjestänsä
esittämään sisäisiä virikkeitä, ulkoisia vaikutuksia, teoreettisia
ja käytännöllisiä kehitysvaiheitani, niin jouduin siirtymään
yksityiselämäni ahtaasta kehästä avaraan maailmaan; sadat huomattavat
henkilöt, jotka olivat lähempää tai kauempaa minuun vaikuttaneet,
astuivat esiin, täytyipä vielä erikoisesti ottaa huomioon niitä
yleisen poliittisen maailmanmenon suunnattomia käänteitä, jotka
olivat mitä voimakkaimmin vaikuttaneet minuun, kuten kaikkiin
aikalaisiini. Elämäkerran päätehtävänä näet lienee kuvailla ihminen
oman aikansa oloissa ja osoittaa, missä määrin kokonaisuus häntä
vastustelee, missä määrin taas suosii, miten hän sen nojalla muodostaa
itsellensä kuvan maailmasta ja ihmisistä' ja miten hän taiteilijana,
runoilijana, kirjailijana niitä jälleen ulospäin heijastelee. Tässä
kuitenkin vaaditaan tuskin saavutettavissa olevaa, nimittäin sitä,
että yksilön tulee tuntea itsensä ja vuosisatansa, itsensä, mikäli
hän on kaikissa olosuhteissa säilynyt samana, vuosisatansa, mikäli
se tempaa mukaansa halullisen ja haluttomankin häneen määräävästi ja
muovaavasti vaikuttaen, siten, että voi väittää syntymän siirtymisen
kymmentä vuotta aikaisemmaksi tai myöhemmäksi edellyttävän henkilön
muodostumista ihan toiseksi, mitä tulee hänen omaan kehitykseensä ja
ulospäin suuntautuvaan vaikutukseensa.
Tätä tietä, tällaisista mietteistä ja kokeista, tällaisista
muisteloista ja harkinnoista on käsillä oleva kuvaus sukeutunut, ja
tältä syntynsä näkökannalta siitä voitaneen saada paras nautinto
ja hyöty ja oikeamielisin arvosteleva käsitys. Siihen, mitä vielä
muuten saattaisi olla sanottavaa, varsinkin puolittain runollisesta,
puolittain historiallisesta käsittelytavasta, löytynee kertomuksen
edetessä useaan kertaan tilaisuutta.