[1] Jaalaksi sanotaan Viipurin läänin rantamaissa omituisesti
taklattuja pikakulkuisia pieniä aluksia.
[2] Muutamat oppineet sanovat tämän kuuluisan miehen tulleen vasta
vuonna 1617 Tammisaaren kirkkoherraksi. Tämä olkoon mainittu
todistukseksi siitä, kuinka vähässä arvossa oppineet pitävät kaikkia
vanhoja kertomuksia.
[3] Sigfrid mestarin omat sanat 1607 vuoden pyrstötähdestä, suomeksi
käännettyinä.
[4] "Bondepaltor", kuten Jaakko De la Gardie sanoi vuonna 1625.
[5] Olen tahallani suomentanut nämä säkeistöt vanhaan katkonaiseen
kieliasuun ja koettanut alkutekstin mukaan tehdä loppusointu- ja
runomittavikojakin antaakseni näistä suuren kuninkaan pikkuisista
runosynneistä jonkinlaisen jäljennöksen.
Alkukielellä nämä 1600-luvulle ja kuninkaalle ominaista säännötöntä
kirjoitustapaa noudattavat säkeistöt kuuluivat seuraavasti:
2. Hoppet hafver jag stadigdt hafft,
Tin hårdhet till att öfvervinna
Med trofasthet, som Gudh har skapt
Utij mitt hiärta och mitt sinne.
Hvi vill tu då
Min trogna tiänst såledess försmå
Och mig sluta utur ditt minne?
3. Rickeligh med mongha dygder tigh
Naturen högdt haffver begåffvat.
Som dageligh låta see sigh
Och mången på tig haffver låffvat,
Alen then last,
Ther med tu migh plågar så fast,
Hafver aldrigh ingen behagatt.
4. Ingen sten ähr funnen så hårdh,
Som sigh icke låter beveka
Eller alldeles nöta bortt
Aff stål eller af vatnet veka.
Allt så och jagh
I ingen sijann skal hafva fördragh,
Min hugh skall stadigdt på tig leka.
7. Jagh vill bliffva i ensamheett,
Min sorgh vill jagh alen beklaga
Och fly all jungfruss kiärlighet.
Efter jagh them eij kan behaga.
Men hvad båtar
Thet tigh att tu migh såledess har
Förtagit all min lust och glädie?
10. Fugelen uppå grönan qviste.
Diuren uti marcken villa
Skulle, hvar de min sorgh viste,
Migh hiälpa tårar att förspilla.
Echo mitt rop
Förmehrar medh sitt ljudh en stor hop
Emellan tässa bärgh och dalar.
Finis.
[6] Trollböle on suomeksi Tonttula tai Loihtula. Suoment. muist.
[7] Lukija tuntee tässä vaeltavain ritarien mielilauseet ja
periaatteet. Armollinen rouva ei ollut syyttä sanonut nuorta sankaria
Pyhäksi Yrjänäksi.