[1] Sen osaa tanssija-hevonenkin sanoa. Sh:n aikana herätti Lontoossa
suurta huomiota erään skotlantilaisen Marocco-niminen hevonen, joka
osasi tanssia, lukua laskea, korttia lyödä y.m.
[2] Balladia kuninkaasta ja kerjuutytöstä. Tarkoittaa vanhaa
englantilaista balladia afrikkalaisesta kuninkaasta Cophetuasta, joka
nai kerjäläistytön, Penelophonin. Samaan balladiin viitataan 42 siv.
[3] Kädet taskussa niinkuin miehellä vanhassa kuvassa. Luullaan Sh:n
tässä antavan letkauksen taitamattomille maalareille, jotka eivät
kyenneet alastomia ruumiinosia maalaamaan.
[4] Jo keppihepo unhottui. Kts. Hamlet, 72 siv. muist.
[5] L'envoy, ranskalaisesta runoudesta lainattu taidesana.
[6] Sievä juutalainen. "Juutalainen" oli koomillinen hyväilysana Sh:n
aikana.
[7] Kerjäläistyttöön Zenelophoniin. Viittaus Sel. 2 balladiin.
[8] Monarcho. Viittaa sen ajan turhamaisiin kerskureihin, jotka
mielellään matkivat italialaisia ja kuvittelivat olevansa koko maailman
herroja, josta saivatkin pilkkanimen "monarcho".
[9] Ginevra oli kuningas Arthurin puoliso.
[10] Tikanpojan näköinen. Vert. sananlaskua: "kirki se tikanpoikaa
puuhun vetää."
[11] Mantuanus. Latinainen runoilija 15:llä vuosisadalla, Baptista
Spagnolus, joka syntymäkaupungistaan Mantuasta sai tämän liikanimen.
Hänen eklogejaan luettiin kouluissa, ja ensimmäinen alkoi sanoilla:
Fauste, precor etc.
[12] Ut, re, sol, la, mi, fa. Holofernes, kun ensin on näyttänyt
latinan- ja italiankielen taitoaan, osoittaa nyt laulutaitoaankin
laulamalla sävelasteikon.
[13] Paperi rinnoilla kuin valapatto. Syyllisiksi todistetut valapatot
saivat rangaistukseksi kantaa rinnassaan paperilevyä, johon oli
kirjoitettu heidän rikoksensa.
[14] Yhdeksän sankaria. Tämännimistä näytelmää, jossa oli kolme
kristittyä, kolme juutalaista ja kolme pakanallista sankaria, oli
tapana esittää yhteiselle kansalle joulunpyhinä ja muina juhlina.
[15] Soma kuin kaavakirjan iso B.. Alkukirjaimet olivat tavallisesti
punaisia, niin A:kin, mutta B oli musta. Letkaus Rosaliinalle hänen
tumman hipiänsä tähden.
[16] Tai mull' ett' aina kaksi kättä oisi, s.o. etten koskaan antaisi
toista kättäni miehelle.
[17] Saint Denis oli Ranskan suojeluspyhä.
[18] Ryssän puku kaikill' yllä. Henrik VIII:n aikaan oli tullut
muodiksi naamiaisissa pukeutua ryssiksi. Venäjä oli silloin vielä
jotakin uutta englantilaisille.
[19] Ei kaunorikkaammat kuin rikas tafti. Viittaa naisten naamareihin,
jotka olivat tahtisilkkiä.
[20] "Taivaat, armahtakaa." Nämä sanat kirjoitettiin niiden talojen
ovelle, joissa oli ruttosairaita. Mustat täplät ihossa olivat
paranemattomuuden merkkejä, ja niitä sanottiin "Herran merkeiksi". Tätä
nimitystä käytetään tässä kaksimielisesti niistä lahjoista, joita
prinsessa oli kuninkaalta saanut.
[21] Se tärvellä kuin mikä joulupila. Joulun ja loppiaisen välisenä
aikana pidettiin kaikenlaisia huvituksia ja näytelmiä, jolloin joskus
sattui, että katselijat ja muut iloiset veitikat sekaantuivat
näyttelyyn ja näin saivat häiriötä aikaan.
[22] Polvella on leopardin pää. Pompejuksen asepuvun polvivaruksena oli
metallista taottu leopardin pää.
[23] Teidät raapitaan pois vanhoista seinäverhoista. Näissä oli
kuvattuna niiden yhdeksän sankarin joukossa myöskin Aleksanteri suuri,
jonka vaakunakilpenä oli: punaisella pohjalla kultainen leijona
tuolilla istumassa, hopeainen sotatappara käpälissä.
[24] Troijalainen. Tätä sanaa käytettiin myöskin maankuljeksijan,
veijarin nimityksenä.
[25] Kullatun muskattipähkinän. Näitä oli tapana antaa uuden vuoden
lahjaksi, samoin kuin mausneilikoilla täytettyjä sitruunia ja
appelsiineja.