Neljäkymmentä metriä viemäriojaa jo kaivettu! Iivana Karhu on todella
karhu korpea raivaamaan. Näkisittepä vaan, miten musta lieju kohoaa
syvyydestä ja miten tuhannet puunjuuret katkeilevat Karhun "kynsien",
kirveen, kuokan ja kangin alla! Se on varmasti voimakasta maata,
ikivanhaa korpipuron pohjaa -- tuntuu, kuin moisessa mudassa voisi
kasvaa taatelipalmu... Ja kuitenkaan se ei kasva. -- Pohjolan kesä
on liian lyhyt, Pohjolan tuulet liian kylmät ja aurinko kitsas:
tänä päivänäkin on kylmä, ja auringonlaskun jälkeen viilenee ilma
neljään lämpöasteeseen. Neljä astetta Celsiusta -- se on muka kesää!
Ei ui ahvenkaan silmukkaan, neljästä verkostani otin tänään pari
kalaa. Kaksi kalaista ja viisi leipää -- mitä ne ovatkaan meidän
väelle, minulla on paraikaa kasakoita, jätkiä ja kaikenlaista
työväkeä. Emäntä on helisemässä. Mutta se on pääasia että viemärioja
sellaisella vauhdilla uurtuu. Oh mikä jättiläiskoivujuurikas!
Iivana jo illalla oli köydellä tuon suuren käkkyräpuun kaatanut,
mutta hirmuisempi leikki oli leikata juurikas poikki ja vääntää
irti maasta. Autoin hiukan Iivanaa ja sinne viemärin paltteelle tuo
visakinttu kellahti. Sen juurilla prameili vielä jäätikäs, vahva
routa, ja kokonaiset telit jäätynyttä mutaa lohkeilivat käsiin.
Ihastuin jäämuta-teleihin niin että kannoin moniaan kainalossani
kotiini kukkamullaksi...
Mutta ajatelkaapas, rakkaat ystävät ja maailman herrat, sitä että
mieheni, nämä rajantakaiset raivaajat, suvaitsivat viettää viime
yönsä siellä ojansa liepeellä. Ei tulla taloon, ei soudeta mökkiin,
tekaistaan vaan matala havumaja, jossa toinen kylki ammottaa auki
-- ja nuotiotuli viereen. Siinä kuivaillaan likomärkiä saappaitaan
ja sukkiaan ja jyrsitään kuivaa leipäkannikkaa (voita ei saa ostaa
nykyään mistään). Yö on niin kylmä että kuura kurkistelee, mutta
miekkoset vain makaavat. Työvaatteissaan ilman peittoa, ilman
suurmaailman ohutta hotellihuopaa! Siinä sitä kysytään _hermoja_
ja _sitkeätä verta_, jota ei ole yhdelläkään sanomalehdissämme
kuuluisista urheilijoistamme. Mutta pannappa sanomalehtiin että
Iivana Karhu ja hänen kuusitoistavuotias risainen veljensä viime
yönä voittivat itse Pakkasen niin ja niin monella pisteellä --
sitähän irvisteltäisiin tässä muotimaailmassa. Ei, emme siis pane
sanomalehtiin: näitä tällaisia korven rekordeja ei reklamoida, vaikka
koko Perä-Pohjola tukkisavottaväkineen siinä suhteessa voisi herättää
mielenkiintoa.
Kun tulin aamulla heidän majalleen, paikkasi Risto pieksusaapastaan,
mutta Iivana seisoi polviaan myöten mutaojassa ja kiskoi, kiskoi...
Tietysti isäntänä pidän heitä hyvin sikäli kuin kykenen, tuon
sikarit, tuumittelen... Tänä iltana läksin sarkapalttoita viemään,
etteivät ainakaan paleltuisi. Yö uhkasi tulla yhä kylmempi. He
pitivätkin varovaisimpana siksi yöksi marssia taloni navetan ylisille
nukkumaan -- turvepehkussa.