Mali-Oosa oli viimeaikoina käynyt harvasanaiseksi ja omituiseksi.
Hänen laulunsa — jos joskus saatiin hänet niitä laulamaan — olivat
kaihomielisiä, eikä auttanut, että maisteri Callesson ja hyvä
papinrouva kaikin tavoin koettivat häntä ilahuttaa.
Talvi kului synkkänä ja kevät tuli, eikä Mali-Oosan mieli vain
näyttänyt keventyvän.
Mali-Oosa oli pyytänyt pastorilta saada tänäkin vuonna olla
karjanhoitajana.
Maisteri Callesson ei olisi tahtonut laskea häntä yksinäisyyteen.
"Sinä olet liiaksi äitisi kaltainen — sinä et siedä salojen
yksinäisyyttä. Mielesi käy synkäksi ja raskaaksi..."
Mutta hän ei ollut antanut perään ja niinpä oli hän saanut luvan mennä
— kumminkin ehdolla, että Olina tulisi mukaan.
Johan Mikaelin luona oli nyt suuret puuhat, sillä siellä valmistettiin
häitä. Talon poika, Antti menisi juhannuksena naimisiin. Oli jo kerta
kuulutettukin.
Miltei koko pitäjän väki oli kutsuttu, sillä suuret häät piti tuleman.
Rikas avioliitto piti solmittaman.
Sekä Jon Mikael että Olina olivat pyydelleet Mali-Oosaa tulemaan
laulelemaan Antin häihin. Mutta Mali-Oosa jyrkästi kieltäytyi. Hänen
piti mennä karjamajalle.
Jon Mikael ei tahtonut mielellänsä laskea lehmiä karjamajoille yhden
paimenen kera. Sanottiin jo nähdyn karhuja, ja mitä tekisi Mali-Oosa,
jos karhu tulisi.
"En pelkää karhua", hän vastasi. "Olenhan jo kerran ennen ollut karhun
kanssa tekemisissä."
"Niin niin", mutisi Jon Mikael. "Karhu kuuluu pitävän kauniista
tytöistä ja laulusta."
− − −
Niinpä sai Mali-Oosa yksin mennä metsään, kun suurtilalla par’aikaa
Antin häitä valmisteltiin.
Mali-Oosa itki painautuessaan saloille. Sillä hän tiesi, mitä ei kukaan
muu ollut aavistanut — jota ei kukaan saanut aavistaa — että hänestä
tulisi äiti.
Hän ei edes Antille ollut sitä sanonut.
Kaikkihan oli hänen syynsä. Hän ei ollut syypää, sillä vapaaehtoisesti
oli hän pojalle antautunut. Ja yksinpä hän onnettomuudenkin kantaisi.
Oi kuinka monta kuukautta levottomuutta ja ahdistuksen tunnetta! Mutta
hän oli pysynyt vankkana. Ei kukaan ollut huomannut mitään. Joskus oli
kyllä sanottu: "Mali-Oosa on tullut niin erilaiseksi viime aikoina?"
Mutta eipä kukaan ollut johtunut epäilemään, mitä oli tapahtunut — ja
mitä vasta tapahtuisi...
Hänhän ei koskaan seurustellut kylän poikien kanssa — vaikka he hänen
kintereillänsä juoksentelivat. "Mali-Oosa ei pojista välitä", sanottiin
tuon tuostakin. Ja hänen siveyttänsä ei kukaan rohjennut epäillä.
Siveys — siveys!
Hän nauroi kovaan ja katkerasti. Mitäpä ihmiset siveydestä tiesivät —
ja hyvästä sekä pahasta.
Hänhän tiesi, että sen mitä oli tapahtunut pitikin tapahtua. Eikä tuo
synti ollut eikä väärin.
Hänen laitansa oli sama kuin isoisän ja viulun. Nyt hän ymmärsi, että
heidän kohtalonsa kuuluivat yhteen. Hänen oli pakko soittaa — hän oli
tuon lahjan saanut ja siksipä niin piti tapahtua. Hän itse oli saanut
rakkauden lahjan ja se soitteli vastustamattomalla voimalla hänen
povessansa.