KAHDESKYMMENES KOHTAUS.

Edelliset. Remes ja Sipi (tulevat tuvasta).

_Remes_. No, onko Aino täällä?

_Sipi_. Onko hän täällä?

_Kumpulainen_. Ei, herra paratkoon! Mutta malttakoonhan!

_Sipi_ (itkusuin). En elä enää hetkeäkään, jollei hän pian tule.

Kumpulainen. Hyi! Älä itke, Sipi, aika mies! Piru itkeköön, hänen

silmänsä paremmin kestävät.

_Sipi_ (Kuivalaiselle). Se on kaikki poikanne syytä. Hän liehakoi

Ainoa, ja Aino on mennyt hänen pauloihinsa.

_Kuivalainen_. Missä Eero on? Hän kai tietää, missä tyttö on?

_Sipi_. Ei, sitä hän ei tiedä.

_Kuivalainen_. Kuinka niin?

_Remes_ (Sipille). Suusi kiinni!

_Sipi_. Ah — minä vain — ajattelin.

_Kumpulainen_. Että olet pöllöpää.

_Kuivalainen_ (huutaa). Eero! Missä olet, Eero?

_Kumpulainen_ (Marketalle). Pääni alkaa kihistä. Eerokin poissa!

Saattaisin vääntää tytön niskat nurin.

_Marketta_. Isä hyvä! Älä luule Ainosta mitään pahaa.

_Kimari_. Vai niin, vai! Että Eero ja Aino ovat lietsussa — hahaha! He

ovat menneet katsomaan, onko aurinko tosiaankin mennyt jo mailleen.

_Kumpulainen_ (menee portille ja huutaa molemmille tahoille pitäen

kättänsä suullaan). Aino! Aino!

_Kuivalainen_ (samoin). Eero! Eero!

_Kimari_. Huutakaamme joukolla!

_Kaikki_ (menevät portille ja huutavat). Aino! Eero!

Koitereen rannalla · 第 25 / 26 题