Edelliset. Marketta (tuo kahvitarjottimen).
_Arvassalo_ (Markettaa tervehdittyään). Luultavasti emäntänne?
_Kumpulainen_. Ei, valitettavasti. Vanhin tyttäreni hän on. Hän ei
kauan siekaillut, tuli jo ensi vuonna häiden jälkeen. Sitten muori
teki lakon. Mutta maltas aikaa, kahdenkymmenen vuoden kuluttua tulla
tupsahti vielä tyttö lisää. Hän olisi saanut olla tulematta, sillä se
leikki vei äidin. Ja vasta häntänsä menetettyä lehmä tietää, mihin se
kelpasi, sanoo sananlasku.
_Marketta_ (on sillävälin tarjonnut Arvassalolle kahvia.). Älkää, hyvä
herra, käsittäkö isää aivan sanoilleen. Hän ei voisi lainkaan tulla
toimeen ilman Aino siskoani. Ja Aino onkin kelpo tyttö, josta täytyy
pitää. Kun jäimme niin aikaiseen orvoiksi äidistämme, täytyi minun,
kahtakymmentä vuotta vanhemman, olla hänen äitinään. Hoidin ja ruokin
pienokaisen. Opetin hänet lukemaan ja kotiaskareihin. Ja näppärä hän
on, sen voin kehumatta sanoa. Kahdeksan vuotta on hän ollut isän ja
minun ilonani, sillä iloinen hän on ja hyvä. Pidän hänestä, kuin olisin
tosiaankin hänen äitinsä. Ja isä ei tule lainkaan hänettä toimeen.
_Kumpulainen_. Nytkös Marketta sai kielensä irroilleen! (Arvassalolle.)
Hän aivan hemmoittelee tytön, niin ettei se välitä mitään minusta eikä
hänestä. Missä se villikissa nyt on?
_Marketta_. Tuonne rantatielle päin näkyi menevän.
_Arvassalo_. Haluaisin mielelläni tutustua Aino siskoonne.
_Kumpulainen_. Hänessä on kyllä itsessäänkin miestä tuttavuutta
tekemään. Mutta mitä pitikään sanomani? Tänä iltana on täällä
kylänkarkelot, joita nuorella väellämme on tapana pitää milloin
missäkin talossa. Eikö herraa haluta katsella? Soisin mielelläni teidän
näkevän täkäläistä väkeä kosommalta, kun kerran olette tullut. Täällä
on monta pulskaa tyttöäkin, ja teidän iässänne ei niitäkään pelättäne.
_Arvassalo_. Kiitos! Minua huvittaisi suuresti, jos pääsisin mukaan,
milloin minulla on aikaa.
_Marketta_. Jos kerran herra ei täällä ikävöi, niin viipykää huomiseen.
Huomenna voi isä lähteä veneellä teitä kyytiin.
_Kumpulainen_. Aivan niin. Pidämme teitä kuin piispaa pappilassa, ja
huomenna kyyditsen teidät, mihin vain tahdotte.
_Arvassalo_. Sulimmat kiitokset! Mutta luulenpa, etten malta tällä
kertaa jäädä. Aika, jonka saan viipyä täällä saloilla, on pian lopussa,
ja minun täytyy vielä käydä runoniekka Kuivalaista laulattamassa.
Hänellä kehutaan olevan vanhoja runoja tukulta, ja kuka tietää, miten
moneksi päiväksi hänellä riittää kirjoittaa. Päivä tosin painuu jo
illoilleen, kun viivyin ladossakin istumassa ja sadetta pitämässä.
Mutta joudunhan aamuksi valmiiksi. Kuinka pitkältä täältä on
Kuivalaisen mökille?
_Kumpulainen_. Kolmisen virstaa. Mutta Kuivalainen tulee tänne tänä
iltana, niin että voitte yhtä hyvin odottaa häntä täälläkin.
_Arvassalo_. Onko se varma?
_Kumpulainen_. Hän lupasi aivan varmaan. Sentähden häntä tuskin kotoa
tapaattekaan. Olkaa sentähden täällä kuin kotonanne; jollei hän tule,
soudan teidät sinne aamulla ani varahin ja näytän Kuivalaisen mökin.
_Marketta_. Kyllä hän tulee, kun on kerran luvannut.
_Arvassalo_. Aivanhan johdatatte minut kiusaukseen! Ja kun on valittava
turhan matkan ja karkeloilojen välillä ja lisäksi tarjoatte minulle
niin ystävällistä vierasvaraa, en voi olla lankeamatta. Minä jään,
se on päätetty. Tahdon tutustua ihmisiin näillä ihanilla Koitereen
rannoilla. Vaikka tiedänhän, että te pohjois-karjalaiset olette
reipasta väkeä. Vilkasta ja samalla vapaampaa kuin missään muualla
maassamme. Ei, en voi teille kuvailla, miten olen ihastunut tähän
ihantavaan saloelämään ja luontoon. Jollette pane pahaksenne, lähden
vähän silmäämään ympäristöä, ja palattuani pyydän päästä mukaan
karkeloon.
_Kumpulainen_. Minä tulen opastamaan. Eikö teillä ole hyviä sikareja?
_Arvassalo_. Totta kai! Täytyyhän ne väliin saada savutkin. (Ottaa
sikarin taskustaan.)
_Kumpulainen_. Olkaa hyvä ja sytyttäkää se piipustani. Tupakoiden käy
kävely hauskemmin.
_Arvassalo_ (kohottaa hattuaan Marketalle). Palattuani teen tuttavuutta
pikku sisarenne Ainon kanssa.
_Kumpulainen_ (mennen). Ei se piikanen niin hullulta näytäkään.
(Portissa tulee heitä vastaan nuorisoa, joka menee tuparakennukseen.)