JERE. No, tuonasen ryppy, johan sinä vallan vetistelet! -- Ahaa! Juu,
juu. Vai sillä lailla. Minä osaan asioitten ylikatsomuksen minä. -- So,
so, Vilma. Pane nyt jo pruntti suulle. Ei se asia itkusta parane. -- No
johan sinä nyt vallan! Näkee vielä emäntä sinun jollotuksesi, niin
sitten sinä vasta. -- Taitaa olla tulossa tänne.
VILMA (menee).
JERE. No ei nyt hassumpaa! -- Jaa'a! Niin sitä sitten käy; kun ei osaa
tehdä sitä översihtiä.
HEIKKI (avoimesta ikkunasta). Hei ukko!
JERE. Hei, hei! No jokos sinä sait sen kiukaan kivettyä?
HEIKKI. Jo se tuli, ja hyvä siitä tulikin.
JERE. Oho, poikani! Ei niitä saunan kiukaita nykykansan miehet osaa
kivetä.
HEIKKI. Saatpahan huomenna kokea.
JERE. Tietää sen kokemattakin. -- Tule sinä pirttiin sieltä pihalta.
HEIKKI (tulee). Huomenna me sitten uudistamme sen kiukaan semmoisella
löylyllä, että sinunkin harmaat haivenesi kruusaantuvat. -- Mutta mitä
varten sinä nyt noin olet pyhäpukimissa?
JERE. Minä menen kirkonkylään asialle.
HEIKKI. Onpa siinäkin asiapoika!
JERE. Lapsia lähetetään lasten asialle ja miehiä pannaan miesten
toimiin.
HEIKKI. No kumpaakos sorttia sinä olet?
JERE. Senkin kakara!
HEIKKI. No, no. Sovitaan pois ja mennään katsomaan, saammeko me
pakarista kahvia.