Aihe tietysti Karjalasta saatu sekin: ontuva kulkukauppias, jolla on
puheessa vähä vikaa ja joka etupäässä myy "rlihmarlullia."
J.n.e. samaan suuntaan.
Kun tämä tämmöinen urakka suoritetaan kaiken muun vakaisen päivätyön
päälle, ei ole ihme, jos illan sankari lopulta vedetään esiin jonkun
sängyn tai sohvan alta, jonne hän on nukkunut. Usein taas väsyy
"yleisö" kesken ohjelman ja pakottamalla pakottaa tuon vaivojansa
säästämättömän taideniekan levolle ennenaikojaan. Silloin nukkujan
pölyisille poskille tavallisesti jäävät yöksi kyynelten uurteet.
Mutta kunhan äiti aamulla saa hänet taivutetuksi pesuastian ääreen,
ovat kasvot taas kirkkaat kuin keväinen päivänpaiste, ja kaikki huolet
unohdetut.
Ei kumminkaan aivan kaikki. Joulukuusi ja se uusi hevonen ovat vielä
huomennakin mielessä. Ja kun joulu vihdoin tulee ja kuusi sytytetään ja
Jaakko istuu uuden hevosensa satulassa -- niin sitä iloa soisin
teidänkin olevan näkemässä.