Tilastotieteen tutkijat vakuuttavat saaneensa selville, että naimisissa
olevat ihmiset elävät vanhemmiksi kuin naimattomat. Tämä ijän erotus on
miehillä keskimäärin 7 vuotta ja naisilla 5.
Mikä suurenmoinen "puffi" avioliitolle! Kuka ei tahtoisi elää tässä
hauskoilla ja viettelevillä synneillä täytetyssä maailmassa vielä
muutamia vuosia yli alkuperäisen määrän, varsinkin kesäiseen aikaan ja
poutailmoilla? Ja kukapa ei menisi naimisiin, jos niin pienellä
kiepillä tietää voittavansa enemmän kuin puolikymmentä vuotta ijän
jatkoa, puhumattakaan kaikista muista avioliiton eduista ja
nautinnoista.
Mutta se nykyajan yleinen auktoriteetti-uskon puute, jota Porvoon
piispa vaikeroi kirkolliskokouksessa ja pastori Jussilainen "Kuopion
takana", se onneton pahe on saanut minutkin niin valtaansa, etten enää
voi lapsellisesti uskoa edes tilastotieteen tutkijoita. Ja -- mikä
osottaa vielä täydellisempää paatumusta -- minä luulen itselläni olevan
päteviä syitä epäillä kaikkea tilastoa, sillä kokemuksesta olen tullut
siihen vakaumukseen, että tilastoa voi käyttää todistamaan jos
jonkinlaisia päähänpistoja ja että sille voi rakentaa sekä oikeita että
vääriä oppeja. Tilasto on muodostunut aikakautemme toiseksi raamatuksi,
joka venyy sinnepäin, minne sitä vedetään, ja puhuu sen mieliksi, kenen
käsissä se milloinkin on.
Raittiustilaston mukaan esim. lyhentää juoppous ihmisen ikää vähintäin
10 vuotta, tupakan poltto noin 5 vuotta, näistä johtuva vatsakatarri
(Heymann Blochin terveyssuolan käyttämisohjeitten mukaan) 8 vuotta;
liikavarpaat 3 vuotta; luuvalo 6 vuotta j.n.e. Kun nyt ijän pituus
keskimäärin on ainoastaan 44 vuotta, ei esim. semmoiselle miehelle kuin
ystävälleni Esa Huttuselle jäisi elinaikaa ollenkaan. Hän on ollut
ankara ryyppymies pitkin ikäänsä, kova tupakanpolttaja, vieläpä purija;
hänen siveellinen kantansa on aina ollut jotenkin arveluttava; hän ei
käytä terveyssuolaa, ei "ainoata luotettavaa känsävoidetta Odobrin", ei
Voltaristiä luuvalonsa lievennykseksi eikä mitään muuta ihmiskunnan
onneksi ja vanhentamiseksi keksittyä keinoa. Mutta epäsiveellinen elämä
ei ole häneen jättänyt muita jälkiä kuin siirtänyt hiusrajaa jonkun
matkan niskemmäksi. Juoppous ei muuta kuin nostattanut kainon
punastuksen hänen nenälleen, tupakanpoltto tuottanut kestävämmän värin
hänen hampailleen. Hänen elämänsä pituuteen ne eivät ole vaikuttaneet
mitään, paitsi ehkä jatkaneet muutamalla kymmenellä vuodella, jos olisi
varma, että se ilman näitä paheita olisi kesken katkennut. Hän täyttää
ensi syksynä 58 vuotta, ja kaikesta päättäen on hänellä vielä ainakin
yhtä pitkä elämäntaival edessä kuin kellä hyvänsä raittiussuutarilla.
Tehtyäni nämä yleiset muistutukset itse tilastotiedettä vastaan, voin
suuremmalla varmuudella kääntyä siihen asiaan, jonka nyt olen ottanut
tutkittavakseni.
Uskotko sinä avioliiton jatkavan ikää, sinä luuksi ja nahaksi
kuivettunut perheen isä, jolla on elätettävänä kivulias eukko ja
kiukkuinen lapsilauma? Jos ennen poikamiehenä livahti yö tai kaksi
kuukaudessa korttipöydän ääressä, saat nyt viikon pitkään tuskin
ummistaa silmiäsi yhtenäkään yönä, sillä milloin ei vaimosi valita,
vinkuu lapsistasi se, jonka vuoro kulloinkin on olla kipeänä taikka --
taudin puutteessa -- nuorimpana. Eikö valvottu yö ole yhtä kuluttava,
valvoipa sen paheissa taikka hyveissä?
Entä ne elatuksen huolet sitte! Nuorena miehenä sinä olit vapaa kuin
taivaan lintu; söitpä tahi joit saaliisi, aina sinulla oli rahaa
taskussa. Nyt voit kuukausmääriä säilyttää muistissasi jokaisen kelpo
aterian, minkä naimisiin tultuasi olet saanut, varsinkin näinä viime
vuosina. Kunnon humalaa et ole uskaltanut ajatellakaan edes jokaisen
lapsesi ristiäisissä. Ja kuitenkin on sinulla rahaa ainoastaan
poikkeustapauksissa, omaa ei milloinkaan. Koko elämäsi on kuin
sveitsiläinen juusto -- täynnä rahan reikiä. Veroja, koulumaksuja,
lääkelappuja, vaatteita, kenkiä ja Herra ties mitä kaikkia joka toinen
päivä. Sen ohessa on vaimollasi jok'ikinen aamu asiaa torille. Sinä
olet ihmispeto, lastesi kiduttaja ja vaimosi murhaaja, jos et laita
rahaa kaikkiin näihin tarpeihin. Luuletko sen jatkavan ikääsi, että
mietit niin hauskoja asioita kuin uusien rahalähteiden löytämistä
päivät pitkät ja yöt vielä pitemmät?
Ja luuletko sinä eläväsi pitempään, jos menet naimisiin -- sinä
kukoistava neitonen, jonka silmät sädehtivät kuin aurinko hyvällä
luokosäällä ja jonka nuorekas varsi uhkuu tuoretta terveyttä? Kumpiko
-- inhimillisillä silmillä katsoen -- näyttäisi viittaavan kestävämpää
elon-iltaa kohden: vanhanpiianko pyylevät piirteet vaiko perheenäidin
kuihtunut hempeys ja sammuva katse, hänen, joka itselleen ja maailmalle
vastuksiksi säännöllisesti vuosittain synnyttää uuden "äänioikeutetun"
kansalaisen maailmaan? Jos miehen päivät avioliiton helmassa ovat
helteiset ja yöt murheita täydet, niin vielä orjallisempi on vaimoparan
elämän tie. Niitä on mahdoton kuvata ja luetella kaikkia niitä huolia,
joita vastaan hänen täytyy taistella katkeamatta ja joiden alla hän
ennemmin taikka myöhemmin nääntyy.
Naissukua moititaan alkuperäisyyden, s.o. keksintökyvyn puutteesta ja
sen nojalla väitetään, että nainen on älynsä puolesta alhaisempi olento
kuin mies. Mutta pantaisiinpas koetteeksi Edison keksimään päivällistä,
hyvää ja ravitsevaa päivällistä, kun mies on juonut viimeisenkin
pennin, eikä keltään enää saa velkaa. Tahi annetaanpas Zeppelinille
isän repaleiset housut ja katsotaan, minkälaisen sadetakin hän niistä
kyhää pikku Emmalle. Tämmöisten pulmien ratkaisu on leikin asia
kokeneelle aviovaimolle. Se mikä varsinaista vaivaa antaa hänen
pienelle päälleen, on kysymys, kuinka saada tämmöisissä oloissa
suloisuutensa säilymään, ettei tuo miehen kutjake alkaisi juoksennella
muiden naisten jälessä.
Katsoinpa avioliittoa miehen tahi naisen kannalta, en voi käsittää,
mikä siinä ikää jatkaisi. Tuommoiset ylivoimaiset ponnistuksetko? Vaiko
kenties jokapäiväinen riita ja rähinä? Sanotaan kyllä, että "taistelu
on elämää", mutta tämä lause ei pidä paikkaansa esimerkiksi sotilaihin
ja asianajajiin nähden, sillä he ovat lyhytikäiset; ainoastaan papeissa
se toteutuu, jotka suurella maltilla taistelevat sielunvihollista
vastaan.
Luultavasti on niillä tilastontutkijoilla, jotka sanovat avioliiton
jatkavan ikää, tarkoituksena tällä vain kehottaa ihmisiä siveään
elämään, eivätkä he niin paljon välitä siitä, onko heidän laskuissaan
ollut perää vai ei. Siveä elämä tietysti on hyvä sekä ruumiille että
sielulle. Mutta yhtä turha on uskotella, että avioliitto tekee elämän
siveäksi, kuin että se jatkaa ikää. Sillä mistäpä ne aviomiehet tulevat
muista kuin entisistä nuorista miehistä? He elävät siveettömästi -- jos
elävät -- jo ennen sitä ikää kuin meillä tavallisesti naimisiin
mennään. Sitte vanhemmalla puolella se siveettömyys on sangen
kohtuullista, vaikka ei mentäisi naimisiinkaan. Enkä minä voi ymmärtää,
kuinka avioliitto puhdistaa niistä vanhoista synneistä, jotka ovat
samat sekä naineilla että naimattomilla miehillä, kellä kerran on ollut
semmoisia taipumuksia. Päinvastoin olen minä luullut huomanneeni, että
juuri niillä miehillä on suurin kiire naimisiin mennä, jotka muutenkin
antavat liian suuren arvon tyttöväelle. -- Mitä taas naisiin tulee,
niin jokapäiväinen kokemus osottaa, että jos he kerran ovat poikenneet
siveyden tieltä, ei heitä avioliitto pidätä sen paremmin.
Onko se sitte tahallista valhetta tuo tilastotieteen väite, että
avioliitto antaa miehille ijän lisää 7 vuotta ja naisille 5? En minä
sitäkään tahdo sanoa. Mutta nuo tilastolliset herrat ovat oppineita
professoria, jotka eivät näe muuta kuin mitä kirjoissa on. Luottavat
liian sokeasti numeroihin ja luulevat, että "numerot puhuvat" --
silloin kuin he itse puhuvat. Jos tässä saisivatkin numerot puhua, niin
naimattomain miesten lukua osottavat numerot antaisivat seuraavan
selityksen: "Meidän joukossamme ovat kaikki rujot ja rammat,
langetustautiset, kruunun raakit ja pahantaudin syömät, jotka eivät ole
päässeet naimisiin, vaikka kuinka olisi mieli tehnyt. Eivät ole tytöt
tykänneet tai sukulaiset huolineet. Jos meidät olisi päästetty
naimisiin, niin kyllä olisi lyhennyt naineiden miesten keski-ikä, mutta
nyt me olemme painamassa nuorten miesten puolta."
Samaan suuntaan käypä selitys lähtisi myös naimattomain naisten lukua
osottavilta numeroilta. Kainosti punastuen ne siihen vielä
huomauttaisivat: "Eivätkös herrat professorit ole kuulleet siitä
pienestä heikkoudesta, mikä meillä naisilla on ijän laskussa ennen
naimisiin menoa? Matka 20-25 ikävuoteen kestää muilla 5 vuotta, meillä
10, ja matka 25-30, joka muilla on vain 5 vuotta, se on meillä 15. Näin
jää meille 25:stä vuodesta ainoastaan 10, ja se lyhentää arveluttavasti
meidän naimattomain ikää."
Vielä on selittämättä, miksi tilastotieteen mukaan avioliitto on
miesten ijälle kahta vuotta edullisempi kuin naisten. Eräs tutkija
arvelee, että "kotiripitykset" ottaisivat kovin paljo naisten
terveydelle ja että ne siis vaikuttaisivat sen verran lovea heidän
ikäänsä. Minun luullakseni tuo ripitystyö sentään on niin naisen
luonnolle sopiva ja mieluinen toimi, että se häntä enemmän virkistää
kuin rasittaa. Paljoa lähemmäksi todellisuutta luulen päästävän, jos
otaksutaan, että nainen naimisissakin ollessaan koettaa -- mahdollisen
leskeyden varalta -- pitää ikämääränsä kohtuuden rajoissa. Tilastotiede
on ala, jolla aina täytyy liikkua varovasti ja ajatellen. Jos siinä
liian suurella varmuudella esiintyy, voi helposti ajaa kantoon ja tehdä
opinkappaleita, jotka eivät pidä paikkaansa. Semmoinen on tämäkin, että
avioliitto muka jatkaisi ihmisen ikää.