kokonansa omituinen ansio-lähde, lähde tämän sanan ensimäisessä
merkityksessä, sillä suolainen vesi, josta suola keittämällä
kiteytetään, juoksee lähteistä, jotka kumminkin enimmiten ovat
syvennetyt kaivoiksi. Yleensä tekee Kama-joen seuduissa voitetun suolan
määrä vuosittain noin 10 miljonaa puutaa, jonka valmistamisesta,
kuletuksesta ja myömisestä hyvin sadalla tuhannella ihmisellä on runsas
leipänsä; niin elää Solikamsk, jota seudun suola-rikkaudesta on
nimensäkin saanut, suureksi osaksi tästä luonnon-tuotteesta; niin on,
vähän päälle 20 virstan päässä tästä kaupungista, Kama-joen varrella
rikas ja pulska kauppala _Usolje_, jossa on kolme kirkkoa, 10
kauppa-puotia ja kymmenkunta kaksin-kertaista kivi-kartanoita, ja jonka
asujat kokonansa elävät vaan paikalla löytyvistä suola-tehtaista; monta
muuta paikkakuntaa mainitsematta, joilla samoin on ainoa tulonsa suolan
valmistuksesta.
Solikamsk'in ja pohjaisempana olevan Tscherdyn'in piirikunnissa löytyvät
niin-kutsutut Permiläiset, joita paikalla ei kukaan tunne muulla nimellä
kuin Syrjänein ja jotka kielen ja kaiken muun asunsa vuoksi ovatkin tätä
kansaa. Vanhat Bjarmilaiset, joiden kaupalla voitettu rikkaus oli niin
viehättävä Skandinavian meri-sankareille, eivät olleet muita kuin Vienan
Karjalaisia ja Syrjänejä, ja Bjarmin-maa ulottui oikeassa laveudessansa
Uraalin juureen eli vähintäsäkin Kama-joelle. Syrjänit ovat vielä
tänäkin päivänä yli koko pohjais-Venäjän tunnetut uutteroiksi ja
älykkäiksi kauppiaiksi, vaikka heitä ynnä tämän kiitoksen kanssa myös
laitetaan viekkaan ja itse-pintaisen luonteensa tähden. Kahdeksannesta
vuosi-sadasta 12:een asti olletikin mahtoi Syrjänein maa kukoistaa,
josta kukoistuksesta vielä nytkin tavataan pitkin Kaman rantoja
merkillisiä kaupunkien ja linnoitusten jäännöksiä, kuin myös näissä
seuduin on paljon löydetty ja löydetään vieläkin ei ainoastaan
arapialaisia, kreikkalaisia ja ruomalaisia rahoja, vaan myös
muinais-kreikkalaisten kulta- ja hopea-astioita ja sen ohessa
kallis-arvoisia renkaita, sormuksia, aseita j.n.e. Tämä kukoistus ja
rikkaus virtasi Permialle kahdesta painavasta kaupan-lähteestä. Yksi oli
se osa Itä-maan kauppaa Europan kanssa, joka Kaspian merestä kulki
Volgaa myöten Bolgar'in rikkaasen ja mahtavaan kaupunkiin tämän joen
varrella (noin 100 virstaa etelämpänä nykyistä Kasan'ia).
Bolgarilaisilta ottivat Syrjänit eli Permiläiset tavaran vastaan ja
saattoivat sen Kamaa ja sen syrjä-jokia myöten pohjaan päin ja
edellensä, pienten maa-kannasten poikki-kulettua, joko Petschoraa eli
Vytschegdaa ja Viena-jokea myöten Jää-meren rantaan, josta se sitten
levisi muualle Europaan. Toinen yhtä painava haara Syrjänein liikkeessä
oli heidän kauppansa Uraalin-takaisissa maissa, joissa he Voguuleilta ja
Ostjakeilta ostivat näiden kalliita metsän-nahkoja ja tutustivat nämä
kansat sivistyksen ensimäisten alkeiden kanssa. Tästä Syrjänein
sivistyttävästä vaikutuksesta näissä Ugrin kansoissa löytyy heidän
kielessänsäkin jälkiä; sanalla _Saran_ (Syrjäni) on esim. Ostjakin
kielessä aivan yhden-lainen merkitys kuin Suomen kielessä sanalla
_Saksa_; venhettä kutsutaan mainitussa kielessä _syrjäniläiseksi
ruuheksi_, tervaa _syrjänin-pihkaksi_ j.n.e. Vaan tämä Syrjänein ja
Permian kukoistus ei kestänyt kauan; Mongolilaiset valloittivat
Bolgar'in, joka sen kovemmin ei enää vironnut entiseen voimaansa, ja
Novgorod'in rahan- ja vallan-ahnaat tasa-valtalaiset juurtihet Klynov'in
kaupungin (nykyisen Vjatkan) perustamalla Kama-maihin, joiden kansoilta
he alkoivat ottaa veroa ja vaatia osaa heidän voitollisessa kaupassansa.
Näin alkoi entinen rikas Permia vähitellen köyhtyä ja vaipui siihen
Pohjolan pimeyteen takaisin, josta onnellinen kaupan-juoksu oli sen
vähäksi aikaa kohottanut ja josta asujien heikko ja hiljainen luonto ei
voinut sitä pysyväiseen sivistykseen ja itsenäisyyteen ylentää.
Talvi esti minun mainituita raunioita ja jäännöksiä katselemasta,
joskopa siitä olisikaan ollut mitään hyvää, kuin ne niin usein ennen jo
ovat olleet tutkinnon alla ja kuvatutkin osiksi miehiltä, joilla tässä
asiassa on ollut suurempi taito kuin minulla. Syrjänin kielen tutkinto
taas, joksi Permiläisten murre heti havaitaan, ei olisi tuottanut paljon
hyötyä niin tarkkojen tutkintojen perästä kuin Castrén, Wiedemann ja
Savaitov ovat tästä kielestä julaisseet. Perm'in, Kasan'in ja N.
Novgorod'in kautta, joista kaupunkiloista jo ennen olemme puhuneet,
saamme siis 1,600 virstaa muuttautua suoraan Moskovaan. Mennessä voimme
vähän tutustua Venäjän posti-laitoksen kanssa siltä osalta, joka
liikuttaa matkustavaista. Holli- eli, niinkuin niitä täällä kutsutaan,
posti-hevosien pito tapahtuu kruunulta posti-viran kautta, joka määrää
kuinka paljon hevosia kussakin paikassa on pidettävä ja kolmeksi
vuodeksi kerrallaan huuto-kaupalla antaa niiden pidon vähimmän
vaativalle, kuin myös joka puolen vuoden perästä tapahtuvien
katselmusten kautta vakuuttaa itsensä siitä, että hevoset, ajo-kalut ja
kaikki muu on laillisessa järestyksessä. Tätä vasten löytyy myös
suuremmilla teillä joka posti-paikassa ja pienemmillä aina muutamien
posti-välien takana postiljuonista virka-mieheksi korotettu kaitsija,
joka myös matkustavilta kantaa kyyti-rahan ja kirjoittaa heidän
tie-kirjansa kirjaan; tämä sama virka-mies määrää myös hevoisten
ulos-annon ja on velvollinen pitämään huolen niin matkustavaisista kuin
hevosen-pitäjistäkin ja heidän holli-miehistänsä. Vielä suuremmaksi
varmuudeksi matkustajille löytyy joka posti-paikassa sinetillä ja
langalla pöytään kiinitetty _valitus-kirja_, johon matkustavainen voipi
tehdä muistutuksia epä-järestyksestä; tämä kirja, jota jokainen kaitsija
kokee pitää puhtaana, on niin vaikuttava, että jos hänen ja
matkustavaisen välillä jolloin kulloin syntyy eri-mielisyyttä, tämä
jälkimäinen ei tarvitse muuta kuin valmistauta kirjoittamaan
valitus-kirjaan, niin kaitsija pian antaa perään ja täyttää matkustajan
vaatimuksen, jos se muuten ei ole kohtuutoin. Vaikka tiet Venäjällä ovat
tasaiset (s.o. mäettömät), ei yhdellä hevosella kuleteta ketään; pari on
vähin hevois-luku, jolla postilla kulkija voi matkustaa. Kyyti-rahaa
maksetaan parista, jonka siaan hevosen-pitäjä kuitenkin melkein joka
paikassa antaa kolme hevoista eli niin-kutsutun troikan, useammin
paikoin 3 kop. hop. virstalta, vaan Siperian tiellä Kasan'ista
Tobolsk'in läänin rajaan asti (ummellensa 1,100 virstaa) maksetaan 6
kop. hop. parilta virstan päälle. Tämä maksu korkonee vielä yhdellä
kopeikalla virstalta siitä niin-kutsutusta podoroshnasta eli
tie-kirjasta, joka lunastetaan kruunun rahastoista ja on tarpeellinen
kaikille omilla asioillansa (ei kruunun palveluksessa) matkustaville ja
jonka lunastus menee teiden ja siltojen voimassa pitämiseen. Vaan
näinkin ei kyyti-raha, 4 kop. hop. kolmesta hevosesta virstalta, ole
kovin kallis, varsinkin kuin matkustaja vastuksitta ja kiireesti joutuu
matkansa päähän. Laillinen kulku on talvella hyvän kelin aikana 12,
kesällä 10 virstaa tunnissa; vaan kyyti-miehen toivo suurempaa
juoma-rahaa kuin mitä hänelle laillisesti tulee (6 kop. hop.) tekee,
että hän aina ajaa kiireemmin, 14 ja 16 virstaa tunnissa, yleisesti
itä-Venäjässä ja Siperiassa paremmin kuin lännen puolella. Ja tämä ajo
ei kuitenkaan tarvitse sitä ruoskalla hakkaamista ja turvasta repimistä,
joka sivistyneessä Suomessa on niin yleinen ja joka Venäjältä tulevaa
matkustajaa inhoittaa; venäläisellä kyyditsijällä on vaan pienoinen
ruoska, jonka nuora-siiman hän toisinaan, senkin hyvin harvoin, ikäskuin
laskee hevosen lautasille muistuttaakseen hitaampaa pysymään toisten
rinnalla; hän hallitsee ja kiirehtii heitä enemmän äänellä ja
viheltämällä, kutsuu heitä heimolaisiksensa ja kyyhkyläisiksensä,
lohduttelee heitä kohta päästävän perille, sanalla sanoen käytäksen kuin
ihminen ja kristitty, ja vaikka kulku on joutuisa niinkuin edellä
sanoin, ovat hevoset 20 ja 30 virstaa juostuansa perille päästäessä
harvoin hiessäkään, ei koskaan niin umpi-märät ja vaahdessa kuin
kyyti-hevoset Suomessa niin useasti nähdään olevan. -- Mitä siis itseen
kulkuun tulee on matkustaminen Venäjällä sangen hyvä; sitä hönkymistä,
räiskettä ja riitelemistä, jota lännempänä monesti kuullaan
kesti-kievariloissa, tapahtuu siellä hyvin harvoin. Vaan toiselta puolen
on sielläkin hankaluuksia matkustajalla; posti-paikoissa ehkä niissä
saapi olla yötä ja asua kaksi vuoro-kautta ilman maksutta, ei
matkalainen saa muuta kuin suojan ja lämpimän. Jos hän pyytää vettä
juodaksensa eli tahtoo pestä silmänsä, on vedestä suoritettava
juoma-raha sen tuojalle, muuten haukahtaa tämä tyhjästä vaivastansa;
makuu-tilaa ei posti-paikoissa tunnetakaan ja matkustajista saapi se,
joka ennättää, ottaa allensa sen sohvan, joka niissä tavallisesti
löytyy, vaan tämäkään onni ei ole kovin kadehdittava, sillä sohva pyytää
olla täynnä lutikoita niinkuin sen Puschkin myös sanoo eräässä Venäjällä
sangen tutussa värsyssä, joka sanasta sanaan kuuluu Suomeksi:
"Meidän tiet ovat kehnot,
Sillat märkänevät unhotettuina,
Posti-paikoissa on luteita ja kirppuja,
Eivät silmän-räpäystä anna nukahtaa."
Sikäläiset asujat pitävät aina palvelijan matkoilla muassansa, ja
useamman kuin kerran sain minä kärsiä ylen-katsetta juuri sen vuoksi
että minulla ei ollut tämmöistä avittajata. Vaan tilan pitää
vähä-varaisempikin kanssansa; mutta sen siistiydestä pidetään niin vähän
lukua, että minun-arvoiseni miehet Venäjällä harvoin makaavat esim.
lakanalla ja vielä harvempi kahden lakanan kanssa, jolle omasta
kokemuksestani voin kertoa esi-merkiksi, että Pietarista Tallqvist'in
rouvan kortteista lähdettyäni en nähnyt kahta lakanaa tilalla ennenkuin
taas samassa maja-talossa, kolmen vuoden perästä takaisin tultuani.
Ruoka-neuvon puolesta ovat Venäjän posti-paikat vielä kehnommat kuin
kaiken muun, sillä niissä ei saa mitään, ja jos matka-miehellä ei ole
evästä, täytyy hänen toisinaan matkata viisin sadoin virstoin ennenkuin
tapaa paikan, jossa voipi saada maljallisen kaalia eli muuta lämmintä
ruokaa. Tee-vesi on tämmöisissä tiloissa ainoa ehkä kyllä vähän elättävä
sia-aine muulle syömälle, ja myös palo-viina sille, joka sitä voipi
enemmältä nauttia.
Moskova, johon nyt voimme päättää päässeemme, on väki-rikas (asujia noin
400,000) ja laaja, vaan epä-tasaisesti ja epä-sääntöisesti rakettu;
kirkoista lienee se rikkahin kaupunki koko maa-ilmassa, ehkä niiden
määrä kuitenkaan ei mahtane olla niin suuri kuin joksi sen rahvas arvaa
sanan-parressa: Moskovassa on neljä-kymmentä neljää-kymmentä kirkkoa
(sorok sorokof tserkvej). Tämän Venäläiselle rakkaan kirkkojen paljouden
ja sitä seuraavan kirkollisen elämän kanssa yhdistää Moskovan nimi
kaikki Venäjän kansan muistot niin ahdistuksen ja häväistyksen ajoista
kuin voitonkin ja kunnian. Moskovaa ovat Venäjän viholliset Tatarit,
Puolalaiset, Ruotsalaiset, Ranskalaiset kukin ajallansa ryöstäneet ja
hävittäneet; vaan Moskovassa vietettiin myös voitto-juhlat Kasan'in ja
Astrahan'in valloitettua, Moskovasta käsin voitettiin Siperia,
Moskovasta käsin ruvettiin Puolalta valtaamaan maita ja Ruotsilta
kiskomaan sen Itä-meren-takaisia aluskuntia, ja Moskovasta alkoi Venäjän
vaarallisin vihollinen nyky-aikoina Napoleon sen palauksensa, joka ei
loppunut ennenkuin Helenan saarella, ja joka Venäjän vallalle antoi vaan
uutta voimaa, kunniaa ja painoa. Sen ohessa tuli Moskova jo aikaiseen,
edellä mainitun permiläisen eli bjarmalaisen kauppa-tien tukkeuduttua,
pää-paikaksi itäisten maiden kaupalle lännen kanssa ja sen kanssa
keskukseksi Venäjän sisälliselle kaupalle. Kaupan myötä kulkeva sivistys
löysi myös ensimäisen kehtonsa Venäjältä Moskovassa; ensimäiset tässä
maassa tehdyt kirjat painettiin Moskovassa (vanhimmat kirjat Venäjän
kielellä ovat kuitenkin painetut muualla: Veneziassa, Krakovassa j.m.),
ensimäinen peri-Venäjän yli-opisto perustettiin tähän kaupunkiin. Näillä
muistoilla on nykyinenkin Moskova, ehkä ei hallituksen istuin niinkuin
muinainen, koko valtakunnan painavin tehdas-paikka ja Pietarin rinnalla
sen vahvin kauppa-kaupunki, joissa omaisuuksissa siitä joka haaralle
tehtävät rauta-tiet pian tulevat sitä vielä enemmän kohottamaan; samalla
on se myös talvi-istuin rikkaammalle ja sivistyneemmälle aatelille, eli
oikeammin sille osalle aatelia, joka ei rakasta hovin hehkua ja Pietarin
kaupungin ulko-maalaista koreutta, ja sen opisto, sen isän-maatansa
rakastavat kirjan-kustantajat, sen Maecenatit vetävät maan paraimman
kirjallisen tiedon ja taidon sinne. Kaikki nämä seikat yhteen luettuna
tekevät, että Venäläinen joka haaralta laajaa valtakuntaansa hartaalla
kunnioituksella luopi ajatuksensa Moskovaan ja sen Kreml'iin päin,
toivoo sieltä kansallensa sivistystä ja kielellensä ruokkoa, ja
keskustelemuksissa valtakunnan painavista asioista odottaa ensimäistä
ääntä Moskovasta.
Viiteselitykset:
[1] Sanaa _lanko_ käytetään täällä sen pipliällisessä merkityksessä:
sukulainen, heimolainen. Toinen pipliässä löytyvä sana, jota rahvaan
kielessä en ole muualla kuin täällä kuullut, on _hamaan_, esim. hän
meni hamaan Pietariin asti.
[2] Koko Neva on 67 virstaa pitkä. Nämä ja enimmät seuraaviakin
ilmoituksiani ovat otetut Stuckenberg'in tekemästä: _Hydrographie
des Russischen Reiches_, I Theil, S:t Ptburg 1844, ja saman tekijän
kirjasta: _Beschreibung aller im Russischen Reiche gegrabenen und
projectirten Canäle_, 1841.
[3] _Pitkä-silmäksi_ kutsutaan yli koko Viron ja Inkerin-maan sitä
kalua, jolla meillä on muukalainen _kiikarin_ nimi, eli se vielä
hankalampi, uudesta tehty sana _kurkistin_.
[4] Tämä toivo on ilokseni viime vuosina toteutunut. Suomen hallitus,
niinkuin kuulen, on ostanut Aunuksen kaupungissa maan kirkon
ja pappilan siaksi ja määrännyt 500 hopea-rupl. vuosi-palkaksi
varsinaiselle papille tässä maassa.
[5] Europan rauhan-tekijä.
[6] Sanaa _ihminen_ ei löydy tässä murteessa; sen siaan käytetään,
niinkuin tässä, sanaa _mes_ (mies).
[7] Ojatilla kutsutaan pääskeä _sarak-linduiseksi_.
[8] Lukematta Siperian Tatarilaisia, joiden määrää en tiedä ilmoittaa,
nousee tämän kansan luku Venäjän valtanunnassa Baschkirien (392 tuh.),
Meschtschrakien (80 tuh.) ja Kirgisien (82 tuh.) kanssa, jotka puhuvat
saman kielen murteita, noin 2 miljonan paikoille.
[9] Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.
[10] Tschuvaschit maksavat niinkuin monet muutkin itäiset kansat
vaimoistansa _kalym'iksi_ kutsutun naima-rahan.
[11] Tiettävästi keritään rekruuttein hiukset lyhyksi, heti otettua.
[12] _Laschman'iksi_ kutsutaan kruunun-metsissä puun-hakkaajaa.
[13] Ohitse mennessä saan sanoa, että tämä on karjan-huoneen
suomaIainen nimi, ja että sana _läävä_, jota meidän nykyiset
kirjoittajat ovat ruvenneet niinkuin monta muutakin uutta sanaa vaan
outoutensa tähden käyttämään, tulee venäjän sanasta хлевь (= navetta).
[14] Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.
[15] Tätä kirjoittaessani en vielä tuntenut berliniläisen oppineen
_Lepsius'en_ esittämää _yleistä aapistoa_, jota kielen-tutkijat nyt
ovat ruvenneet käyttämään kirjattomia kieliä edes-asettaessaan ja jonka
minäkin olen päättänyt omakseni ottaa. Se löytyy laveasti esiteltynä
kirjoissa: "_Das allgemeine linguistische Alphabet_. Grundzüge der
Uebertragung fremder Schriftsysteme und bisher noch ungeschriebener
Sprachen in europäischen Buchstaben. Von R. Lepsius. Berlin, 1855."
[16] Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.
[17] Kirjasessa: Oб Этногрфической Kapте Eврoneйскoй Poссии,
C. Пeтеpбypг. 1852. Castrénin nykyjään ulos-annetussa kirjassa
_Ethnologiska Föreläsningar öfver Altaiska Folken_ ilmoitetaan tämän
kansan määrä, saman tekijän vanhempia töitä myöten, 100 tuhatta henkeä
vähemmäksi.
[18] Castrén'in edellä-mainitussa työssä sanotaan Mokschalaisten
elävän idän puolella, Ersäläisten lännempänä, joka on ihan väärin;
lännimmäiset Mordvalaiset löytyvät Tambov'an läänissä ja ne tiedän
omasta käymästäni heidän kylissänsä puhtaiksi Mokschalaisiksi.
Samassa työssä luetaan niiden läänien joukkoon, joissa tätä kansaa
löytyy, Wätkankin lääni, vaikka siinä oikeutta myöten ei löydy yhtään
Mordvalaista, eikä heidän tiedetä koskaan näin kauas pohjaiseen päin
ulottuneen.
[19] Tiettävästi kutsuttiin Uraali-jokea ennen tätä kapinaa Jaik'iksi,
ja sen seuduissa syttyi se ensin.
[20] Nim. leikkaa tukkia sota-miehiksi otettavilta.
[21] Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.
[22] Tällä lauseella ei ole vähintäkään perää, sillä josko Mokschan
kielessä löytyykin joita-kuita hienompia eroituksia, ovat ne
paikkakunnalliset ei säädylliset eli kansakunnalliset, niinkuin
Lepechin näyttää arvelevan koska Mordvan kansaa ei löydy muina kuin
yhtenä talon-pojan säätynä, jonka jäsenet kaikki ovat yhtä korkeoita ja
yhtä alku-peräisiä.
[23] Sana _kylä_, puhuttaissa Voguulien mökki-ryhmistä, antaisi ehkä
väärän ymmärryksen niistä, jonkatähden tässä käytämme voguulilaista
sanaa _paul_, myös tämän seudun Venäjän kieleen otettu ja kaikilla
kartoillakin käytetty.
[24] Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.
[25] Nimet _Sosva ja Losva_ ovat epäilemättä syrjäniläiset ja
Syrjäniläisten kautta, joka kansa tämän maan teki tutuksi Venäläisille,
tulleet Venäjän kieleen. Sana _va_ merkitsee nim. edellisten kielessä
vettä ja on päätteenä useammassa joen-nimessä Syrjänein ja Permiläisten
maassa, niinkuin esim. nimissä: _Kosva, Lisva, Koiva, Jaiva, Vilva,
Seiva, Usva, Kolva_ j.n.e. Voguulin kielessä kutsutaan kummaistakin
Sosvaa ilman eroituksetta _Tayt_, ja Venäjäksikin ottaa eteläinen Sosva
Losvan kanssa yhdyttyänsä tämän alku-peräisen nimensä takaisin, sillä
siitä lähtien kutsutaan sitä _Tavdaksi_.
[26] Herra Regulyn kartalla _Ethnographisch-geographische Karte des
nördlichen Ural-Gebiets, entworfen aus einer Reise in den Jahren
1844-1845 von Anton v. Reguly, S:t Petersburg_ 1846, joka yleisesti
on sangen tarkka, on tämä nimi kirjoitettu _Taplia_, niinkuin eräissä
muissakin voguulilaisissa nimissä on kummallinen puustavien l:n ja s:n
vaihdos, esim. _Maslau_ pitää olla _Massau, Lepliä_ pitää olla _Lepsje_
j.n.e., joka on sitä ihmeellisempi kuin herra R. on itse paikoilla
ollut ja Voguulien suusta oikeat nimet kyllä kuullut.