Maksim Gorjkij, oikealta nimeltään _Aleksei Maksimovitsh
Peshkov_, venäläinen kirjailija, syntyi maalisk. 27 p:nä 1869
Nishni-Novgorodissa, joutui seitsenvuotiaana orvoksi ja hankki
elatuksensa mitä erilaisimmilla toimilla kuljeskellen paikasta toiseen
ja kärsien usein äärimmäistä kurjuutta. Minkäänlaista kouluopetusta hän
ei ole milloinkaan saanut. Lukuhalun hänessä herätti eräs entinen
aliupseeri, joka oli kokkina Volgalla kulkevassa laivassa Gorjkijn
ollessa hänen apunaan kokkipoikana. Vihdoin hän joutui erään
asianajajan kirjuriksi ja sivistyneitten seuraan. Mutta kulkurielämä
veti häntä puoleensa ja hän vaelsi läpi koko Etelä-Venäjän.
Rautatietyömiehenä Tiflisissä ollessaan hän julkaisi v. 1892 eräässä
sanomalehdessä tarumaisen kertomuksensa "Makar Tshudra", joka heti
herätti huomiota. Tuttavuus kirjailija Korolenkon kanssa vaikutti
kehittävästi ja rohkaisevasti itseoppineeseen kirjailijanalkuun.
Voimakas novelli "Tshelkash", julkaistu v. 1895, teki Gorjkijn
kuuluisaksi. (Molemmat mainitut kertomukset esiintyvät suomennettuina
tässä kokoelmassamme.) Sarjaa kertomuksia ja novelleja seurasivat
romaanit "Foma Gordejev" (1901) ja "Kolme" (1902) sekä näytelmät
"Pikkuporvarit" (1901), "Pohjalla" (1902) y.m., jotka saavuttivat
tavatonta suosiota ei ainoastaan Venäjän, vaan myöskin Länsi-Euroopan
näyttämöillä. V. 1902 Venäjän tiedeakatemian vastaperustettu
kaunokirjallinen osasto valitsi hänet kunniajäsenekseen, mutta ylempää
tulleen määräyksen johdosta häneltä otettiin takaisin jo annettu
kunniadiplomi, jolloin myöskin tunnetut kirjailijat Tshehov ja
Korolenko mielenosoituksellisesti lähettivät takaisin heille annetut
kunniakirjat. Vallankumouksellisten mielipiteittensä vuoksi täytyi
Gorjkijn, oltuaan useamman kerran vangittuna ja poliisin ahdistamana,
v. 1906 lähteä Suomen kautta ulkomaille. Käytyään ensin Länsi-Euroopan
maissa ja Pohjois-Amerikassa, jossa hänen persoonansa joutui kiihkeän
huomion esineeksi, hän asettui asumaan Italiaan Caprin saarelle, mistä
nyt hiljattain on taas palannut Venäjälle. Hänen myöhemmistä
kaunokirjallisista teoksistaan mainittakoon "Äiti" (1907), "Tunnustus"
ja "Tarpeettoman ihmisen elämä" (1908). Parhaiten hän kuvaa
yhteiskunnan alimmalla asteella olevia, enemmän tai vähemmän rappiolle
joutuneita, mutta lahjakkaita ja intohimoisia olentoja, "kulkureita".
("Tietosanakirjan" mukaan.)