Mun pitää heti seliittää arvoosalle yleesölle, mitä se töpöhäntääne —
tuata nuan helsinkilääne velii sillä meinaa, ku sanoo mua hännättömien
kissien hyysääjäksi.
S’oon sillä lailla, jotta mull’on paitti Juppea, jok’on hianosti
sivistyny koira, kaks valakoosta hännätööntä poika-kissiä Elin ja Kallu.
Ja kun Jupenki hännäs on luannonvikaa, niin meit’on mun kans kortteeria
saman emännän tyänä yhtehensä neljä hännätööntä ja huuritoonta kollia.
M’oon ny sitte lukenu sen tiäteellisen tutkimuksen hännättömistä
kissiistä ja koitan seliittää muillekki.
Kattokaas kysymys ja kniksi on siinä, jotta mistä ne hännättömät kissit
ovat oikee tullehet tähän mailmaha yleensä ja Suamenmaaha erityysesti?
Onko Suames hännätöön kissirotu, vai tulooko kissinpoijista
hännättömiä, jos kissin papalta eli mammalta on häntä tapaturmaasesti
puronnu pois? Sattuuha sitä sellaasiaki onnettomuuksia.
Esimerkiksi: koira hairaa hännän irti kissiltä, elikkä sattuu se
jäämähän isännän kouraha kun se kissiä kurmoottaa ja viää pihalle,
elikkä lyää tuvan-ovi hännän poikki laiskalta kissiltä, elikkä polttaa
se itte vahingos häntänsä takan poros. Sattuuha sitä sellaasta.
Ja ny ne tiäremiähet koittaavat saara selville, että kuinka se oikee on
sen hännän kans.
Se on ny jo selvillä, jotta hännättömät kissit on Pohjanmaalta kotoosi,
ja mitä niitä muallapäi Suamia on, n’oon täältäpäi kulkeetunu.
Ja seleväähä se onki, jotta tiätysti Pohjammaalta.
Tiätysti!
Pohjammaalta n’oon kaikki kuuluusuuret. Täältä n’oon hännättömät
kissikki.
Ja hännättömiä kissiä meill’on ollu jo sata vuatta, vaikkei siit’oo
ennen viittitty puhua, ku muut suamalaaset pakkaa moitiskeloho, jotta
me pohjalaaset muka liijaksi trossaalemma ja komeelemma. Mutta mitäs
trossoota s’oon, kun sanoo asian niinku se on?
Ensimmääsiä hännättömiä kissiä toivat tänne Pohjanmaalle merimiähet
Enklannista, eli oikeastansa Manin saarelta Iirlannin likiltä.
Vaasasta ja Nyykaarpyystä niitä sitte saathi laihnata vähä sinne tänne
ympärinsä, niijotta nyt on joka pitäjähäs tääläpäi, ainaki parhuusis
taloos, hännättömiä kissiä.
Nämä kissit, jokka täs kuvas näkyy, on Jalasjärven pappilasta.
Yks helsinkilääne kissinhännän tutkija, se sama miäs, joka hoitaa
Korkiasaaren elääntarhaa, sai nua kaks, jokk’on tuas kuvas
vasimenpualohoosina, lahjaksi kuus vuatta sitte. Niist’on tua
ensimmääne, mustan ja valakoosen kirjava pappa, ja se toinen on mamma,
joll’on raitoja seljän poikki niinku ainaki äireellä, joll’on raitaane
prässikaulahine hartioolla.
Nua neljä siinä viäres on lapsia. Tua, joll’on kaikista pisin häntä, on
flikka, vaikka sill’onki näävelit. Mutta ompa äireelläki. Se onki tullu
äiteehinsä. Loput kolome on kaikki poikia.
Ja ny me tuumima siihe tiäteellisehe kohtaha, siihe häntähä, jota
pitääs arvoosan yleesönki tarkasti tutkia.
Niinku te ittekki huamaatta, niin nuaren lapsikissien hännät on eri
pitkiä.
Kahrell’on papan häntä, yhrellä poijalla mamman häntä, mutta mistä tua
flikkakissi on nuan jumalattoman pitkän hännän saanu? Sill’on piree
häntä kun papalla ja mammalla yhthensä!
Se se on, joka vetää tiäremiähen vakavaksi ja panoo funteeraamha, jotta
kuinka se oikee on sen hännättömän kissin hännän kans!
Ja ku n’oon ny aikansa funteerannu ja kattellu häntääsiä ja hännättömiä
kissiä ja tuata kuvaa, niin n’oon tullu siihen töpöhäntääsehe
tuloksehe, jotta häntääsen isän ja hännättömän äireen lapsista toiset
pualet tuloo hännättömiä, yks nelijännes lyhythäntääsiä ja se kaikiista
viimmeene oikee kauhian pitkähäntääne.
Ja sillä lailla niitä hännättömiä kissiä on siitä ensimmääsestä
iirlantilaasesta sikiintyny tänne meirän pualehe oikee kokonaane
sukukunta.
Niin sanoo nua rikkiviisahat.
Mutta kyllä mun ainaki pitää omasta ja Ellun ja Kallun pualesta
rehellisesti tunnustaa, jotta m’emmä taira tähä asiaha yhtää
valaastusta tuara.
Ei muuta ku sen, jotta Ellun ja Kallun äireen nimi on Mirkku. Se elää
viäläki Isooskyröös Mäkitaipaluksen takkakivellä.
Ja kaikiista kamalinta on se, jotta Ellun ja Kallun äireellä, sillä
Mirkulla, on kauhian pitkä ja hoikka häntä. Eikä poijill’oo häntää
olleskaa, niin jotta täs menöö aiva pää sekaasinsa, ku Eliu ja Kallu
sanoovat viälä, jottei n’oo nähny papastansa häntääkää.
Mutta ku m’olin täs joitaki vuasia sitte Nurmoos yhres taloos, john’oli
kans hännätöö issi, ja mä kysyyn emännältä nuan leikkispäältä jotta:
— Mitäs varte emänt’ on kissiltä hännän katkaasnu?
Nii se sanoo jotta:
— No ku sitä piti täs talvisin nosta joka yä vähis verhoos päästhö
pihalle ja piti pitää ovia nii kauvan auki, jotta aiva kylmää paasas
tupha, ku sill’oli nii pitkä häntä, nii mä kerran knapahutin kirvhellä
hännän tolopalle, eik’oo sitte kasuanu.
Imhellisiä nämä hännättömät kissit Kun mä ensin kattelin tuata kuvaa,
niin mä sain hyvän aikaa imehrellä, jotta mistä sen niin justhinsa
tiätää, mikä nuasta kissiist’ on poika ja flikka, ku n’oon nii saman
näköösiä. Mutta sitten mä äkkäsin tuan merkin, jok’on niiren viäres.
Ku kattotta nuukaha, nii toisis merkiis on se piikki ylähäppäi ja
toisis alahappäi. — Siitä sen tiätää.
Mutta sitä mä enite imehtelen, jotta kuinka nua kissit pysyy tuas
rautalangan päällä istumas?