Oottako kuulla jotta kaikkia ne hallitusherrat kans joutesnansa keksii?
Kun nyt pannahan pakolla ihmiset koko maas rukkaamahan kehuansa!
Oikee yleene ja yhtäläänen kellojen rukkaus!
Siinä se ny oli! M’oomma täs maas koittanu eristyä ja kehittyä kaikilla
aloolla aiva ensiluakkaaseksi sivistys- ja eristys-maaksi. Ja sitte
äkätähänkin yhtenä kaunihina päivänä, jotta m’oomma jääny muista
ihmisistä _kakskymmentä_ minuuttia _jälkhen_!
— Eikö s’oo kauhiaa?
Ja sitä varte pitää ny koko Suamen kansan rukata keiluansa.
Ja se on määrätty tehtäväksi _keski-yällä_ Sitä varte, jottei muut
sivistyskansat saisi tiätää tästä kansallisesta häpiästä.
Vappuaamuna 1921 me suamalaaset sitte heräämmä aivan muina miähinä.
Kattomma vain laiskasti kellua ja sanomma jotta:
— Näyttää olovan pian 10.
Eikä muut sivistyskansat tiärä mitää jotta me niitä jutkahutimma mennyt
yänäl!
Näin sitä ny on hallitus meinannu ja neuvonnu tekemhän.
Mutta luulettako, jotta tähän niin vain piippu suus jokahinen suastuu?
Hui hai! Ei täs niin vain ruveta rukkaalemhan ja viisaria vääntämhän.
Menöö pian fiäteri poikki.
Ja mitä siit’on oikiastansa hyvää? — Ei muuta kun vaivaasta vahinkua ja
sotkuja. Kaikki menöö sekaasinsa.
Kun ihmiset tuloo asemalle, niin juna on menny! Ja siitä tuloo
synninteko väkisinki. Aivan niinku papillekki ku se lyää vasaralla
sormeilen. Siin’ei auta muu ku manaamine.
Ja kuinkas siinä käyrähän kun flikan ja poijan on ollu puhet rookata
toisensa Vappuna klo 6 prunnin tyänä?
Kun flikka tuloo sen rukatun kellon mukahan ja poika nourattaa vanhaa
aikaa? Siitä tuloo silloo itku ja erokirjat.
Ja kuinkas mun, Jaakoon, käyrähän kun m’oon tähänkin asti aina ollu 20
minuuttia muista jäliis?
Minä protesteeraan! Enkä rukkaa kellua vaikka taittuus. Ja varootan
muitakin ihmisiä, jottei pirä ruveta siihe konstihi, vaikka
hallitusherrat käskööki.
Jos me ny vain nöyrästi rupiamma rukkaalemhan kellua, niin hetken
perästä sanothan jotta:
— S’oli erehrys! Se pitikin olla 20 minuuttia takapcri.
Ja taas Saarahan vääntää takaasippäin ja siinä ainakin katkee fiäteri.
Ja sitte taas ethenpäi ja taappäi ja ethenpäi ja taappäi jottei Suamen
kansa lopuuksi saa tehrä muuta ku istuu silmä kovana takkakivellä
plakkarikello kouras, hiota, ähkyä, puhkua ja kysellä jotta:
— Kuinkas päi ny väännethän?
Ja kun kellon rukkoo täs maas on saatu sille kantille, jotta kukaa ei
tiärä, onko yä vai päivä, niin silloon hoksathan, jotta vuares pitääki
olla oikiastansa 10 kuukautta ja kuukaures vain 10 päivää. Ja sitte
muutethan keskiviikko maanantaiksi ja pyhästä tehrähän perjantai. Ja
s’oon sitte vasta se oikia tähtiaika normaalikellon mukhan.
Mutta kuulkaas, kuinkas käyrähän sen vaasalaasen kellokauppiahan, joka
lehris ihnoottaa jotta sen kellot käyyvät auringon kans yhres?
Siinä taitaaki pitää rukata aurinkua.