(Härmän kiäli — Härmän miäli.)
Hei, mettumaarina, totta via,
taas trengille aukee taivas!
Saa syärä, juara ja remmastaa,
ett’ oikee o tuskas ja vaivas.
Kratu-kukan laitan ma hattuni laithan
se teköö mun rennommaksi.
Halstoopinpottu on pontikkaa
ja massis on kymppiä kaksi!
Emäntä se keittää kriiskryynipuuron
ja voista se silmän pistää!
Piikaan tingillä silimän mä syän,
ja oon kun en tiätääsi mistää!
Isäntäni komjimman liinukkavarsan
mä tallista varkahin föörään:
sillä mä hyppöötän kirkonraittia
ja Lissua rehevästi köörään.
Enkä mä liikoja pröystääle,
enkä mä liiaksi trossaa!
Mutt’ sem minä sanon, ettet kuule ekkä näe,
jos reisiinkin vaan sua mossaan!