Oottako kuullu jotta hra Plumpäri on nukkunu kovasti huanosti mennyt
yänä?
Se hra Plumpäri kun on kans joutunu yhthe niistä potkusakiista, jokka
pian joutuuvat vastatuste.
Hra Plumpäri rupes heti harjoottelhon.
Kotia mennes konttuurista se katteli vain alhappäi karulle ja kun näki
pikkuusen kiven, niin heti tälläs jalkansa ja potkaasi. Ja saikin
välistä kivenpalan lentämhän kaks kolme kertaa, ennenkö se poukahti
hevooskarulle.
Yhtä kivenpalaa sen onnisti kuljettaa kaks kadunkulmaa ja vai
kerran, ku se koitti vasimellaki jalaalla potkaasta, sen luiskahtiki
jalka ja pyllähti lstumhan. Mutta kyllä s’oli nopiaa pystys, kattoo
ympärillensä, jos kukaa näki, ja hymyyli levjasti.
Mutta harmitti se sitä se pyllähtämine niin, jotta otti ja potkaasi
kiven oikee kauas hevooskarulle ja tuumas, jottei hän enää viittikkää
karulla potkia.
Mutta vähää ennen kotoporttia oli karulla niin kaunis ympyrkääne
kivennyppylä, jotta s’ei saattanukkaa olla, ku vähä kaarratti ja taas
vasimella jalaalla, jota se pitää huanompana, tärähytti. Hra Plumpäri
lenti ku kapu noukallensa ja pualipohja irti!
S’ei ollukkaa irtanaane kivi, s’oli maas kiinni.
Sattuu justhin siinä tulohon torille tuttuja frouvia, jokka kovasti
rupesivat pyrskyttämhän, mutta hra Plumpäri loukkaantunehena sähisi
itteksensä jotta:
— Ku pirethän tuallaasia kiviä, jotta ihmiset katkoo koipensa, eikä
poliisikkaa katto perhän.
Ja meni klynkäte kotia. Näytti frouvallekki kenkää, joka irvisteli ku
lohikärmes ja seliitti jotta:
— Kun mä tulin tuas portilla, niin siin’oli pystys kivi, johka tarttuu
jalka, jotta kaaruun — —
— No kuinka sä ny niin — — rupes frouva imehtelhön.
— Kunka sä ny! Onko se mun vikani! — jahkuu hra Plumpäri. — Särjet säki
kaffikuppia — —
Ja kyllä se frouva sitte uskoo, jotta se vahink’ oli.
Söivät sitte ja ku kaffia joivat, niin hra Plumpäri ilmootti
frouvallensa jotta:
— Mä meen kans meirän puulaakin potkupallojoukkoho pelaamaha —
— Herrinjee jos sä katkaaset sääres, kun s’oot tuallaane mahapauroo — —
— kiljaasi frouva ja säikähti n’otta aiva käret vapaji.
— Ei auta — sanoo hra Plumpäri.
Illalla rupes hra Plumpäri treenamaha sääriänsä oikee niinku urheelijat
pruukaa.
Se kyykisteli, seisoo ja hyppii yhrellä jalaalla ja juaksi pöyrän
ympäri ainaki puali tiimaa.
Sitte tehtihi trasupallo ja frouva rupes kamarin ovelle porttivahriksi.
Hra Plumpäri lykkäs pöyrän nurkkahan ja lavittat porstuahan ja alkas
sitte »triplaamahan», niinku se sanoo.
Se kiärti ja kaarti trasupallua keskellä laattiaa, hyppii ja poukkooli
sen ympärillä jotta vatta lelluu ja aina välihin pikkuuse potkaasiki.
Se kuljetti sitä ympärinsä, eikä näyttäny meinaavankaa kamarin ovesta
sisälle.
Viimmee frouva kyllästyy seisomhan hamhet levjällä kamarin kynnyksellä
ja sanoo jotta:
— Orota ny mä hajen lavittan — —
Mutta silloo rupes kans hra Plumpäri »hyäkkäämhän», ja viimmee
potkaasi trasupallon niin vinkiää porttivahtia vathan, jotta se lenti
isthallensa kamarin laattialle.
Eikä frouva poraannu yhtää vaikka kipiää ottikin. Se hairas vain
nopiaa trasupallon käthensä, pani kamarin kynnykselle, potkaasi pallon
peräseinähä ja rupes änkkäämhä jotta:
— S’ei ollu maali, ei ikinä! Ku pallo oli mun sylis, eikä ottanu maalia!
Pari kertaa sai Plumpäri viälä sisälle, mutta kerraasti lenti lamppuhu,
jotta klasiki vai pirstiöömehe! Ja toisen kerran sai frouva niin
poskehe, jotta maronkineulat nutturasta piraji.
Kun Plumpäri kolmannen kerran sai sitte läpitte, niin se huuti ja
hurras nii jumalattomasti, jotta frouva suuttuu, rupes itkemhän ja
sanoo jotta:
— Min’en enää ookkaa porttivahtina. Tuu sä koittaa seisomhan, niin minä
potkin.
Mutta hra Plumpäri pani vasthan. Sanoo jotta:
— Ethän sä mee pelaamhan, eikä sun tartte harjootella hyökkäämhän ku
mun.
Eikä ruvennu porttivahriksi!
Silloo frouva kans suuttuu, hairas trasupallon, juaksi köökkihi ja
paiskas — laskisankoohi!
Eiväkkä sinä iltana sanonehet enää sanaakaa toisillensa; istua
mokottivat vain. Mutta menivät kumminki samaha sänkyhy maata. Ja sitä
niiren ei olsi pitäny tehrä.
Hra Plumpäri ku näki unta, jotta s’oli justhin kentällä, pallua
tuarahan suaraa päi ja hra Plumpäri tormaa vasthan, potkaasoo ja puskoo
samalla miästä, jotta — — frouva putos sängystä.