Oottako kuullu mihnä se Kauhavan mumma, joka lähti menhellä viikolla
junalla Vaasahan, ny mennä huristaa?
Vaasahan sit’ei ainakaa oo viälä tullu. Eik’oo kuulemma Kauhavallekkaan
takaasin lähretetty.
Niin että, mihnähän se mumma ny oikee seilaa?
S’ei ollu ennen junalla reissannu, eikä koskaa Vaasas käyny. Menny
viikolla lupas sen poika pistouvata mummalle lystireisun junas
Vaasahan, jotta tuankin imhen näkis ennen kualemaansa. Tikettirahat
antoo tullen mennen mummalle ja hevoosella komjasti toi Kauhavan
asemallen.
Asemalla saivat orottaa neljättä tiimaa ennenkö se juna tuli, jolla
lährettihin.
Kyllä se vähä hirvitti mummaa kattuakkin kun se juna tuli asemallen
kolme suurta silmää mustas pääs. Ja puskutti ja hohuutti ja frääsäs ja
kiljuu ja piti sellaasta jyrinää jotta koko asemarati täräji.
Mutta pääsi se mumma kumminkin junahan, kun se Aleksi punttas perästä
ja toi sen eväskopankin joukos. Pani mumman istumhan klasin viärehen
penkille ja sanoo jotta:
— Istukaa ny mumma täs vaan, älkäkää mihkää lähtekö ja pitäkää piletti
tallella.
Mumm’oli niin ouroosnansa, jottei se paljo mitää nähnykkää. Koitti vain
hamhenplakkaria jotta massi on tallella. Sitte Aleksi lähti ja juna
nykääsi matkahan. Mumman löi het’ pään seinähä n’otta kolahti.
— Susnakhon! — kiljaasi mumma ja hairas penkistä kiinni.
Sitte rupes täristämhän ja jyristämhän n’otta mumma pani silmät kiinni
ja istuu ku tuamiolla aivan pleikinä eikä paljo hengittänykkää. Silloon
tällöön vain vähä ähkääsi ja puristi irvillä hampahin penkin lairasta
molemmin käsin.
Kerran se aukaasi silmänsä ja kattoo klasista pihalle, mutta sitä rupes
niin viämistämhän, jotta jenkkas ittiänsä heti poispäin.
Sitte tuli konehtööri ja kysyy:
— Onko mummalla pilettiä?
Mumma kattoo suurin silmin knappiherran päälle, nyäkäytti päätänsä ja
sanoo jotta:
— Ompa tiätysti!
— Antakaas tänne!
— Pilettikö? Em’mä pilettiäni anna, m’oon sen ostanu.
— Näyttäkää ny vain!
— Mitäs siitä näyttelöö, oikia se on ja rahalla ostettu. Ja niin syväs
s’oon hamhenplakkaris, jotten mä sitä ny saakkaa, kun on täs täysi tyä
pitää ittiänsä kiinni, jottei putua välille — seliitti mumma.
Konehtööriä nauratti. Se sanooki jotta:
— Ei sitä trenkää penkistä kiinni pitää, kyllä siinä istumas pysyy
muutonkin. Ei muukkaa pirä kiinni.
— M’oon vanha ihminen. Kyllähän nua nuaremmat näyttäävät pysyvän
muutoonkin junas, jokka pikapyärilläkin ajeloovat — puheli mumma, mutta
päästi kumminkin toisen kären koitteeksi irti.
Kyllä se vähä pakkas kallistelhon, muttei siitä kumminkaan puronnu.
Päästi toisenkin kären irti ja kun hetken klenkahteli, niin jo pysyyki
pitämätä penkillä. Mutta kyllä s’oli niinkun olis paljahan potun päällä
istunu.
Ja se konehtööri vain tinkas sitä pilettiä. Viimmeen se seliitti jotta:
— S’oon kuulkaa mumma junas sellaane reklementti jotta kaikkien pitää
näyttää konehtöörille pilettinsä, mutta sitte saa sen takaasi.
— Jassoo! — sanoo mumma ja rupes kopeloomhan hamhenplakkariansa.
Mutta s’oli kaikiista alimman hamhen plakkaris ja niitä hamehia oli
ainaki seittemän, n’otta konehtöörin piti jo lähtiä kattelemhan muiren
pilettiä.
Mumma meni järjestykses kaikki hamhenplakkarit ja vasta Lapuan ja
Nurmoon välillä se sai massin käshinsä.
S’oli kääritty kahren nästyykin sisälle ja siinäkin meni niin kauan,
jotta konehtööri lopuksi istuu jo orottamhan sen mumman viärehe. Ei
siinä auttanu hätiminen.
Viimmeen sai mumma piletin, näyttöö vähä nurkkaa konehtöörille ja sanoo:
— Katto ny, tuas s’oon!
Mutta kun konehtööri meinas ottaa sen, niin mumma pistikin piletin
takaasi vähä nopiaa. Ja siin’oli kovat seliitykset ennenkö mumma antoo
pilettinsä konehtöörin käthen.
Ja oikeen se otti kipiää mummahan, kun se konehtööri peijakas
hohtimilla leikkas reijän pilettihin.
— Kelpaako tämä ny enää mihkää? — kysyy mumma vesis silmin.
Ja niin tultihin Seinäjoelle ja ihmiset sanoo jotta:
— Ny pitää muminan lähtiä pois tästä vaunusta ja muuttaa junaa, kun te
Vaasahan meettä.
Mutta siit’ei tullukkaa mitää.
Mumma istuu, niinku Aleksi oli sanonu, kun naulattu penkillä eikä
lähteny mihkää.
Ja sillä tiällä se ny on! Mihnähän sitte seilaa, muttei sit’oo viälä
Vaasas näkyny. Eikä oo Kauhavallekkaan takaasi tullu.