Oottako kuullu sitä fälly-retuuttia Laihialta?
S’oon salaperääne ja kamala asia. Ja häpiä koko Laihian seurakunnalle
kun tukithan vanhoolla fällyrauskoolla yhren taloon henkireikä.
Kuuluusas Jakkulankyläs se tapahtuu Tapaninpäivää vasthan yällä.
Isäntä ja emäntä ovat jo siihe ikähä tullehet, jottei ne
seurahuanehilla hyppäjä, kun menöövät Tapaninpäivänäki oikiaha aikaha
maata.
Mutta yhren aikaha yällä huamaatti emäntä siihe ku niin kovasti kropaa
ja krahaaa. Oli ku kummajaaset olis kraapinu ympäri talua ja menny
katolle.
Emäntä veti fällyt korvihi ja aiva otti hengen kiinni, tiätää sen ny —
— —
Sitte se rupes pökkimhä isäntää kupehesen jotta:
— Kule kule —
Isäntä heitti heti kuarssaamisen siihe ja kysyy jotta:
— Mitäh, mitäh?
— Ku kropaa — — —
— Jaa-ah! — sanoo isäntä, hyppäs pysthyn ja hairas puntarin korkoosen
päästä.
Ja aina vaa kropaji.
Viimmeen isäntä meni uuniklasista luuraamaha ja näki ku miäs tuli
tikkahia alha katolta.
— Kyllä minä kummajaaselle näytän! — kiljaasi isäntä ja tryyköötti
pakaasillansa pihalle.
Samas kerkes kummajaanenki maaha ja lähti pyhkääsöhön niiku valkia
olis ollu hännän alla ja taisi totta viä pian aikaa ollakki! Ainaki se
prätäji, vaikkei liaskaa noussu.
Isäntä peräs pakaasilla ja avoon jaloon. Mutta kiinni ei saanu, kun oli
niin liukasta, jotta pakkas kaatuulemhan.
Isäntä tuli tupahan takaasi ja kyllä emäntä pelkäs ja vapaji. Ei saatu
unta enää koko yänä.
Neljän aikana emäntä sitte nousi ylhä ja teki valkian takkahan pannun
ala. Veti pellin auki ja voi kauhia, ku kaikki savu tryyköötti tupahan.
— Tuu ny kattomhan — sanoo emäntä isännälle.
— Verä pelli auki! —
— No mutta s’oon auki! —
— No mikä peijakas! — kiljaasi isäntä, haki korennan porstuasta ja
koitti sillä, niin auki s’oli. Mutta savu vain tuli sisälle.
Ja siinä funteerattihin ja siunattihin. Ja emäntä sanoo jo jotta:
— Noituutta täm’on, näkööhän sen ny!
Mutta isäntä lähti pihalle ja meni katolle kattomhan. Huuti tornista
tupahan jotta:
— Horou!
Ja sitte kattoo reikhän, niin s’oli aiva tukus, niin tukus jotta aiva
tukus.
Silloo isäntä haki tarhalta pitkän karahkan ja rupes tornia krassaamha.
Ja kello oli jo pian kuus.
Emäntä sihtas takkakiveltä tornihi ja sitte juaksi pihalle isännälle
huuthon jotta:
— Siälä tornis on jotaki!
Isäntä tuli heti tupahan ja luuras kans tornin piippuhu. Otti sitte
pirunkouran, pisti tornihin ja jo tarttuu. Ja sitte se veti, jotta poro
tomaji.
Niin takan pesähän putos fäll yt! Oikee lamphannahkaaset fällyt!
Ja ny ne imehtelöö jotta kenenkä fällyt ne oikee on?
Sen kyllä näköö, jotta n’oon jonkin laihialaasen kun n’oon keritty ja
karvat kaikki pois plokattu, mutta kenenkä?