Suomentajan alkulause.
I. Johdanto.
II. Buddhan syntymä
III. Hovielämä
IV. Kolme kärsimystä
V. Buddhan päätös
VI. Buddhan linnasta lähtö.
VII. Tjanna ja Kantaka
VIII. Buddha autuuden tietä oppimassa.
IX. Araara-erakko
X. Herääminen
XI. Buddhan saarna
XII. Buddha Udsjagrivassa
XIII. Isän ja pojan kohtaaminen
XIV. Neljästoista luku. Buddhan kuolema.
XV. Loppulause
Suomentajan alkulause.
Mailma rupee nykyään käymään pieneksi. Hyvät kulkuneuvot lähentävät
kaukaisetkin kansat toistensa naapureiksi. Maapallomme muodostuu yhä
enemmän eläväksi, hermoilla varustetuksi ruumiiksi. Mitä yhdessä maassa
tapahtuu, se sähkön avulla, langalla ja langatta, kohta kaikkialla
tiedetään. Kiinan tuhatpenikulmainen muurikaan ei enää kykene sitä
muista maista eristämään.
Nyt on mailmassa eläjien vaikea pysyä toisistaan tietämättä. Kaitselmus
on havainnut hetken tulleen, jolloin heidät on johdettava toisiinsa
tutustumaan ja kaikki Hänen antamansa lahjat yhteisiksi tekemään.
Seurauksena tästä on erinomainen vilkkaus sekä aatteen että aineen
mailmassa. Markkinoillamme tapaamme idän ja lännen tuotteita toistensa
rinnalla. Europalainen sivistys luo uusiksi kokonaisia valtakuntia,
kuten Japanin, idässä. Monilukuinen lähetyssaarnaajaparvi levittää
Jee suksen oppia kautta koko mailman. Mutta samalla ilmenee itämaisen
pakanuuden vaikutus monella tavoin kristikunnassa. Muutamat viisausopin
ja uskonnon oppisuunnat sitä selvästi osoittavat.
Mailman-lopun merkkejä tässä moni näkee. Varmaa ainakin on, että
jotakin uutta on syntymässä, sillä Jumalan voimat ovat liikkeellä.
Mutta synnytystuskat ovat vaikeita. Epäilys valtaa monen mielen, ja
sydämen rauha on usealta rikkunut. Mahtavat voimat tempovat sieluja
ankaraan työhön ja toimintaan.
Laiska, veltto, buddhamaista uinailua rakastava mieli tätä oudoksuu
ja tahtoisi väistyen olemattomaksi painua, päiviänsä päivittelee
ja taivasta soimaa. Mutta ristinkoulussa karaistu mieli odottaa
taistelusta ruunua, kärsimisistä kirkkautta. Ei pääse elämän vaivoista
väistymällä eikä työstä tekemättä. Ken väistyy, se tappiolle joutuu.
Ken itsensä alttiiksi antaa, se ihanan voiton saavuttaa. Ei ole meidän
paheksuttava, että meille on paljon ajattelemista, paljon työtä,
paljon vaivaa annettu. Se on meidän onnemme ja kunniamme ja tuleva
kirkkautemme.
Aikamme lähetyspyrintöinensä ja muine aatteellisine harrastuksinensa
vaatii meitä muodostamaan käsityksemme myöskin idän suuresta
uskonnosta, buddhalaisuudesta. Olen sentähden kääntänyt kielellemme
tämän japanilaisen kirjasen, joka kotimaassansa on paljon huomiota
herättänyt niinkuin sen seuralaisena julkaistu, puolueettomasti,
puoleksi uskoen kirjoitettu Kristuksen elämäkertakin.
Kirjaa lukiessa huomaa idän ja lännen keskinäisestä kosketuksesta ja
tutustumisesta aiheutunutta tasaantumista ja vapautumista. Buddhaan
kohdistuva harhausko on tästäkin päättäen Japanista melkoisesti
hälvenemässä.
Siitä huolimatta tarjonnee se monellekin paljon ihmeteltävää. Sillä
tavallisesti kuvitellaan kaikkien pakanoiden ijäisyyttä koskevat
ajatusrakennukset hyvinkin hataroiksi ja helposti puretuiksi. Tätä
kirjasta lukiessa taas kukin havaitsee, että Buddhan-usko on hyvinkin
syvällistä. Siinä on jotakin vakaavaa, liikuttavaa, herättävää. Ei
ole ihmeteltävä, että se on entisaikoina niin monta sataa miljoonaa
tunnustajaa saavuttanut, eikä sitäkään, että vielä nykyään monet,
jotka ovat parhaansa panneet kristinuskosta vapautuakseen, uutuuden
viehättäminä hetkeksi huomaavat siinä jotakin mieltäkiinnittävää ja
kunnioitettavaa.
Senpätähden ei se myöskään niin helposti, kuin toivoisi, väisty
kristinuskon tieltä, ei Japanistakaan, joka kuitenkin on niin
sivistynyt maa. Buddhan-opin rinnalla on kristin-oppi monesta
japanilaisesta ylen yksinkertaista, epäfilosoofista, niin että he
mieluimmin loisivat sen sijaan jonkin ihan uuden uskonnon.
Siitä huolimatta on kristillisen sivistyksen välittämä kristin-opin
salainen vaikutus Japanissa kaikilla aloilla silminnähtävä. Japani
ei enää elä eikä ajattele buddhan-opin mukaan. Buddhanoppi kiroo
nimittäin kaiken elämän halun, opettaa jättämään kaikki elämän
toiminnat, lamauttaa niin kaiken edistyksen ja täysin toteutettuna
lopettaa kaiken elämän ja luopi mailmasta suuren hautakammion. Toisin
elää nykyinen Japani. Siellä tahdotaan elää, pysyä olemassa ja edistyä
kaikissa elinkeinoissa; haudan hiljaisuuden sijasta kohtaa meitä
vilkas, tykyttävä elämä. Japani on noussut buddhan-opin haudasta
uuteen elämään. Tämä uusi elämä on kristillisyyden vaikutusta,
kristillisyyden, joka opettaa ijäistä elämää, viepi rakkauden
toimintaan, elämän helpoittamiseksi yhä uusia keinoja keksimään,
edistymään, Jumalan mailmassa itsensä vapaaksi tuntemaan, maan päälle
taivaanvaltakunnan muodostamaan ja hautaa uuden elämän porttina
pitämään.
Ei ole tätä ennen kirjallisuudessamme suomennoksia japanilaisista
teoksista. Buddhan-elämäntarina sopiikin hyvin ensimäiseksi. Mutta
sekä japaninkielen että buddhalaisuuden outouden vuoksi on kirjan
suomalaiseen asuun pukeminen monasti ollut vaikeata. Kirjan luonteesen
katsoen on suomentaja tässä kuitenkin tuntenut nauttivansa melkoista
vapautta, kun ei ole tarvinnut tieteellistä tarkkuutta tavoitella,
mutta samalla häpeilee sitä enemmän käyttämänsä suomenkielen kehnoutta,
jota kehittämään ei ole vierasten kielten opinnoilta saanut kylläksi
aikaa eikä tilaisuutta.
Nimien kirjoittamisen on riittävien apuneuvojen puutteessa täytynyt
tapahtua japanilaisesti, äänteen mukaisesti. Mutta siten on moni
lukijalle ehkä entuudestaan tuttukin nimi tullut tuntemattomaksi,
sillä japaninkieli on l:ää vailla ja sen sijaan pehmeistä r:istä
rikas, jotapaitsi se muukalaisissa nimissä onnistumatta koettaa matkia
englantilaista ääntämistapaa.
Lopussa oleva runo on kiinankielinen, mutta kun japanilaisen on myös
puhtaasti kiinalaista kirjoitusta ymmärtäminen, olen senkin kääntänyt
säilyttäen alkuperäisen viisitavuisen runomitan.
Tenholassa lokak. 10 p. 1903. Alfr. R. Vellroos.