Kuin alta aaltojen, korallikalliosta
meriheinä kuultaa kostea, pehmoinen,
niin välkkyvät hiuksesi hartioitasi vasten.
Imi kultahohdetta himmeää auringosta
väri helteenhehkuva, kiiltävä, tumma sen
ja suolaista tuoksua hyökyjen voimakasten.
Sun silmäs on suljettu järvi korallisaaren,
jota valtameren pauhina rannaton
ylt'ympäri painaa kuoleman syleilyllä.
Mut keskellä hauraan, valkean kalliokaaren
vesi vihreä päilyy ja kuvaimessa on
hymy polttava taivaan, pilvet palmujen yllä.
Sun poskipääs niin lämpimän ruskeina hohtaa,
kuin kaksi hietakinosta pehmeää
meren mittaamattoman rannalla aukealla.
Jalan jälkeä ainuttakaan siellä ei kohtaa,
vain ulapan tuuli ylläsi hengittää
ja koskettaa sua lauhalla suudelmalla.