Lukís Láraan nimen varjossa piilee eräs Chiolainen, jonka Englannissa
eläneet heimolaisemme helposti tuntenevat. Usein kertoili hän minulle
nuoruutensa koetteluita. Elämänsä loppupuolella ryhtyi hän minun
kehotuksestani omakätisesti kirjoittelemaan muistelmiansa; ja kun hän
muutamia vuosia sitten kuoli, löydettiin hänen papereittensa seasta
tämä käsikirjoitus suljettuna kuoreen, jossa oli minun nimi-osotteeni.
Julkaistessani sen nyt, toivon, että muut lukisivat sen samalla
mielihalulla, millä minä kuuntelin vanhuksen kertomuksia.