Tiellä ei Johannes puhunut mitään. Miehet päättivät, ettei hänen
laitansa ollut niin aivan oikea; mutta sen he näkivät, ettei hän ollut
hullu eikä humalassa. «Hän on muistaakseni aina ollut tuollainen«, sanoi
Sakari Aapolle syöttötalossa. --
Kun he myöhään illalla olivat Turkuun pääsemässä, sanoi äkkiä Johannes,
joka oli ymmärtänyt miesten puheet, vaikka ei ollut niitä kuulevinaan:
«Ottakaa minut kanssanne merelle; meri-ilma ehkä tekisi hyvää minulle«.
--
Taasen silmäilivät miehet toisiaan, vaan Aappo vastasi vihdoin: «Siitä
ei nyt ainakaan tule mitään. Te ette saa olla hullu, tekin, niinkuin
Sakari«. --
Ja siihen se puhe jäi.
Miehet jäivät yöksi erään merimiehen luo, jonka hyvä ystävä Mikko oli.
Heillä oli ollut aikomus mennä Jonstonille, jonka leski oli Johanneksen
ja Sakarin täti, mutta ehtoo oli jo kulunut ja ukkonen jyrisi uhaten
kovalla sateella. -- «Huomenaamuna, kun kapteeni tulee laivaan, olemme
me siellä. Ollaan täällä tulevan toverimme luona tämä yö!« oli Mikko
sanonut. --
Vaan kun Aappo oli riisunut hevosen valjaista, tuli Johannes tuvasta.
«Minä menen kaupunkiin, majurin luo«, sanoi hän. --
Aappo pudisti päätään arvellen, ettei Johanneksen järki kumminkaan ollut
oikein selvä. Hän antoi hänen kumminkin mennä, luvaten seuraavana
päivänä tulla katsomaan häntä.
Johannes meni.
Hän meni suoraan majuri --sen luo; hän silmäili Marian kamarin akkunaa.
Hän löi kädellään otsaansa ja lähti kulkemaan kiireesti tätinsä luo.
Tällä tiellään tapasi hän luutnantti Leistin ja Annan.
Kun Aappo, Mikko ja Sakari seuraavana päivänä tulivat kaupunkiin, ei
Johannesta löytynyt mistään. Tätinsä luona ei hän ollut käynyt.
«Hän oli sittenkin hullu«, sanoi Aappo, «ja nyt minä varmaan pelkään,
että hän on mennyt viimeiselle retkelleen.«
Juuri kun Aappo Jonstonin Tiinalle tätä puhui, tuli Mikko kaupungilta.
«Mitäs minä sanoin!« huusi hän. «Johannes oli hullu; hän on hukuttanut
itsensä. Eräs herra on löydetty tänä aamuna joesta. -- Eukko, joka sitä
minulle puhui, sanoi hukkunutta sotaherraksi; sen lienee hän
valehdellut. Hukkunut ei saata olla kukaan muu kuin Johannes«. --
Seuraavana päivänä lähti Turun satamasta suuri laiva. Aappo seisoi
rannalla katsoen, miten kauniisti se levitti suuret, valkoiset purjeensa
tuulelle. --