LIISA. Ihmepä olisikin, jos _ei_ pukisi semmoisia kasvoja -- vaikka --

SIIRI (_matkien Liisaa_). Ei voi verratakaan _siihen_, mitä ne olivat

nuorena ollessa.

LIISA. Aivan niin.

SIIRI (_edelleen kuin Liisa_). Silloin oli hän kuin elävä Jumalan

enkeli.

LIISA (_loukkaantuneena_). Ensi kerralla tietää akka pitää kielensä

kahleissa.

SIIRI (_nauraen_). Se käy kyllä liian vaikeaksi sinulle, Liisa! Kas

niin, vanha höpsö, älä nyt suutu. Mutta kun unohdit antaa minulle peilin

pienenä ollessani, on se anteeksi annettavaa, jos en voi olla yhtä

ihastunut kuin sinä. Kuulehan, Liisa!

LIISA (_leppyneenä_). Mitä -- rouva tahtoo?

SIIRI. Meidän pitää saada jotakin oikein hyvää illalliseksi.

Hattu Yksinäytöksinen huvinäytelmä · 第 24 / 45 题