Timar jäi saarelle siksi kunnes huurre peitti vihreät nurmet, kunnes
lehdet putoilivat puista ja satakieli ja rastas muuttivat pois.
Silloin hän päätti palata maailmaan, todelliseen maailmaan.
Noëmin hän jätti yksin heidän pikku lapsensa kera autiolle saarelle.
"Mutta minä tulen takaisin jo talvella."
Näillä sanoilla hän erosi hänestä.
Noëmi ei edes tiennyt, mitä sana "talvi" merkitsi niillä seuduin,
jossa Mikael asui. Saaren ympärillä ei Tonava jäätynyt ensinkään.
Siellä oli etelämainen talvi; kylmimpään vuodenaikaan oli vielä kaksi
astetta lämmintä. Muratti ja laakeri viheriöitsivät koko talven
villeinä.
Mutta Mikaelille sattui huono matkailma. Ylisen Tonavan varsilla
oli jo satanut lunta, ja häneltä meni tuiskun tukkoamilla teillä
kokonainen viikko, ennenkuin hän ennätti Komorniin. Hänen oli myös
vietettävä yksi päivä Uj-Szöny'ssä. Tonavassa uiskenteli niin paljon
jäitä, että ei voitu kulkea sen yli.
Kerran hän oli pienellä venheellä uskaltanut tulvineen joen yli.
Mutta silloin oli Noëmi odottanut häntä. Mutta nyt hän vain rientää
Timean luo.