_Neiti Kortman_
(pistävästi).
Päivää, sanoin minä.
_Neiti Forslund_.
Päivää, päivää! Mutta onhan sitä jo tänään tavattu, kultaseni, ja
kävithän sinä minun tunnillani -- --
_Neiti Kortman_.
Se ei kuulu tähän. Yleinen tapa sivistyneiden kesken vaatii, että
kohteliaisuuteen vastataan kohteliaisuudella. Varsinkin tämmöisessä
suuressa kasvatuslaitoksessa, jossa opettajien esimerkki vaikuttaa niin
laajoihin piireihin kuuluu se jo tavalliseen koulujärjestykseenkin.
Mutta ehkä herrasväki siinäkin on minun kanssani eri mieltä. En tiedä.
(Ystävällisesti Pölkkyselle.) Onko herra pastori niin hyvä ja antaa
minulle päiväkirjan.
_Pölkkynen_
(suloisesti hymyillen).
Olkaa niin hyvä, kunnioitettava neiti.
_Neiti Kortman_
(silmäilee kirjaa).
Jaa-a, kolmannelta luokalta poissa Tyyne Rintanen. Onko taudista
ilmoitettu?
_Vuorela_
(lyhyesti).
On. Hammassärky.
_Neiti Kortman_.
Viidenneltä luokalta -- Rosa Pollari ja Mimmi Laks. Mikä tauti?
_Pölkkynen_.
Päänkivistystä. (Matalammalla äänellä.) Mutta minulle on kerrottu että
molemmat eilen olivat lyseolaisten kekkerissä, niin etten -- --
_Neiti Kortman_.
Kiitoksia, kyllä sen jo tiedän. Se pannaan muistiin. Ensimmäiseltä
luokalta -- Laura Lemberg. Onko ilmoitettu?
_Lassinen_.
Sisar on mennyt kihloihin, ilmoitettiin.
_Neiti Kortman_.
No, se nyt kannatti! Ja sitten vielä on toiselta luokalta ollut poissa
Selma Tanttinen. Onko siitä annettu ilmoitus?
_Neiti Forslund_.
Kyllä, kultaseni. Hänen pappansa kirjoitti ettei Selma nyt tänään voi
tulla kouluun koska hän viime yönä on saanut pienen veljen, kultaseni.
_Neiti Kortman_
(lyhyesti).
Vai niin, se oli tarpeetonta. Onko muuten mitään muistuttamista
oppilaiden käytöstä vastaan?
(Vaitiolo.)
_Pölkkynen_.
Olisihan minulla vähäisen. Viidennen luokan Alma Tapper nauroi kun
selitin Lothin vaimosta.
_Neiti Kortman_.
Alma Tapper! Jassoo! Se on juuri tuon harakan kanssa kuin minä nyt
tahdon tiliä tehdä. Voitte antaa hänelle tunnin istumista -- jos se
herra pastoria tyydyttää? (Pölkkynen kumartaa.) Ei siis ole mitään muita
muistutuksia?
_Neiti Forslund_.
Ei ole, ei ole.
_Neiti Kortman_
(antaa päiväkirjan Pölkkyselle, joka panee sen paikalleen).
No, siinä tapauksessa ja koska välitunti ei vielä ole loppunut, niin
tahtoisin minä puolestani tehdä muutamia muistutuksia, johon tämän
vanhan ja suositun laitoksen johtajattarena luulen olevani oikeutettu.
Minä en ole oikein tyytyväinen teidän kanssanne, hyvä herrasväki.
(vaitiolo.)
_Neiti Kortman_.
Me emme ymmärrä toisiamme, pelkään minä. Minun ainoa päämaalini tässä
elämässä on tämän koulun ja sen nuorison edistyminen ja kehittyminen.
Sitä varten olen huolehtinut monta raskasta päivää ja valvonut monta
unetonta yötä. Mutta mitä voin minä heikko nainen yksin, jos eivät
apulaiseni minun kanssani myötävaikuta. Kun minä vaadin järjestystä ja
discipliiniä, niin näyttää siltä kun te, hyvä herrasväki, päinvastoin
puolustaisitte epäjärjestystä ja vallattomuutta.
_Pölkkynen_.
Kunnioitettava neiti, minä puolestani olen vielä niin vasta-alkaja tällä
petakookian alalla että tuo tissipliini vielä minusta on niin -- --
_Neiti Kortman_.
No, mutta enhän minä teistä puhukkaan, hyvä herra pastori. Mutta esim.
te neiti Forslund. Onko sekin järjestystä mikä teidän
voimistelutunnillanne vallitsee? Yleinen melu ja sorina. Säännöllisiä
temppuja ei tehdä, tytöt juoksevat sinne tänne, loilottavat ja nauravat
ja hoitavat omia asioitaan ja itse istutte te pöydällä jalat riippuen
niinkuin kyytipojalla ja huudatte ja komennatte yli kaikkein, vaikk'ei
kukaan siitä ollenkaan välitä. Tämä ei käy laatuun. Teidän pitää koettaa
hankkia itsellenne enemmän respektiä, paljon enemmän respektiä. Pankaa
se mieleenne, neiti Forslund.
_Neiti Forslund_.
Kuule Sanny, elä puhu tuosta respektistä enää, elä puhu siitä. Muuten
minä suutun -- aivan varmaan minä suutun -- -- (nyyhkii).
_Neiti Kortman_.
Minun velvollisuuteni on lausua ilmi mielipiteeni ja toivomukseni.
(Vuorelalle.) Samalla perusteella en voi olla herra maisteri
Vuorelaakaan huomauttamatta eräästä sopimattomuudesta, johon te pitemmän
ajan kuluessa olette tehnyt itsenne syypääksi. Kysymys on minun
veljentyttärestäni, jonka armosta olen ottanut luokseni. Tyttö on
niinkuin kaikki tietävät aivan vaatimaton ja kaikkia lahjoja vailla.
Mutta kumminkin osoitatte te hänelle mitä suurinta huomaavaisuutta,
kuuntelette hänen tuntejaan, puhutte hänelle teidän helsinkiläisiä
kohteliaisuuksianne ja vaivaatte häntä missä hän vaan liikkuu. Tämä
kaikki on tehnyt minuun hyvin piinallisen vaikutuksen, enkä minä sitä
koulun maineen vuoksi kauvemmin voi suvaita. Saan sen vuoksi ilmoittaa
teille, herra maisteri, että jos ette herkiä tyttöä ahdistamasta, niin
täytyy minun lähettää hänet pois luotani.
_Vuorela_.