meillä on, kun hän komeilee ahtaalla tiedollansa ja vähäisellä
taidollansa, vain tämä sana sanottavana: "Mene sivulle äläkä kaihda
minulta tätä luontoa." Mutta suurelle taiteilijalle, jolla on luova
mielikuvitusvoima, -- joka jokaiseen sielunsa kykyyn nähden on
miljoonia kertoja meitä etevämpi -- voimme kyllä sanoa: "Tule tämän
luonnon ja minun välille, -- tämän luonnon, joka minulle on liian suuri
ja ihmeellinen: lauhduta se minulle, selitä sitä minulle, anna minun
katsoa sinun silmilläsi, kuulla sinun korvillasi ja saada apua ja
voimaa suurelta hengeltäsi." Kaikilla jaloimmilla tauluilla on tämä
luonne.
34. Korkeimman kauneuden suojelusvartija kaikessa näkyvässä työssä on
aivan sama, kuin on sielunkin turva ja johto, -- nimittäin kohtuus sen
laajemmassa merkityksessä; kohtuus, jonka näemme istuvan oikeuden
kanssa samallaisella valta-istuimella neljän päähyveen keskessä, ja
jota ilman jokainen muu hyve voi johtaa meitä epätoivoiseen
erehdykseen. Kohtuudella jalommassa merkityksessä ei ole ymmärrettävä
masennettua, epätäydellistä tarmoa, ei pysymistä jossain hyvässä, kuten
rakkaudessa tai uskossa; vaan voimaa, joka hallitsee jännityintäkin
tarmoa ja estää tätä toimimasta toisin, kuin sen täytyy. Seikkoihin
nähden, joissa liikanaisuus on mahdollista, ei se tarkoita niiden
epätäydellistä nautintoa, vaan semmoisen määränsä järjestämistä, joka
tekee nautinnon niistä mahdollisimman suureksi. Niinpä ei merkitse
esim. kohtuus värissä epätäydellistä tai velttoa värinautintoa; vaan
värin hallitsemista, joka tuottaa kaikista värityksistä mahdollisimman
suuret nautinnot. Huono värittäjä ei _pidä_ kauniista väristä enemmän,
kuin paras värittäjä, ei puoleksikaan niin paljon. Mutta hän käyttää
sitä liikanaisesti; hän käyttää sitä suuressa määrässä ja hallitsematta
sitä, ja silloin astuu niin yleisesti arvossa oleva laki voimaan, kuin
painovoiman lakikin on, ettei hän nimittäin kykene siitä niin
iloitsemaan, kuin jos hän olisi ollut kohtuullinen.
35. Ei mikään enemmän eroita suuria miehiä jokapäiväisistä, kuin se,
että he elämässä sekä taiteessa aina tuntevat tien, jota asiat
kulkevat. Tyhmä ajattelee näiden olevan paikallaan ja kuvaa niitä
liikkumattomiksi; viisas näkee niissä vaihtelevaisuutta ja
muuttelevaisuutta, ja piirustaa ne semmoisiksi, -- eläimen liikkuvaksi,
puun kasvavaksi, pilven kulkevaksi, vuoren pieneneväksi. Koeta aina
muotoja nähdessäsi, huomata viivat, joilla oli voima menneen kohtalonsa
yli sekä voima tulevaisuutensa yli.
36. Alkuperäisyys: kaikki riippuu siitä ainoasta ihanasta kyvystä
saavuttaa asioiden alkuperä ja vaikuttaa sieltäkäsin. Se on suoraan
lähteestä ammennetun tuoreen veden viileys, selkeys ja oivallisuus
vastakohtana toisten ihmisten vainioiden sakeaan, kuumaan ja
virkistämättömään pisaraan.
37. Kaikki ala-arvoiset taiteilijat pyrkivät aina välttämään pakollista
perinpohjaista työtä, ja sanoen syyksi joko asian aiheuttaman ilon
taikka rehennellen jaloilla perusteillaan he yrittävät, mitä eivät voi
täyttää. Sitä vastoin käsittävät suuret miehet aina heti, että
taiteilijan, kuten jokaisen muunkin ihmisen korkein velvollisuus on
ymmärtää asiansa, ja he ottavat sen niin vakavalta kannalta, että
monet, joiden elämän me heidän teoksistaan päättäen ajattelisimme
olleen täynnä intohimoa, todellisuudessa, vaikka olisivat kyenneet
voimakkaampaan, ovat pakottaneet itsensä semmoiseen täydelliseen
levollisuuteen, jommoinen on ominaista syvälle, kätkössä olevalle
vuorijärvelle, joka kuvastaa jokaisen pilvien liikahduksen taivaalla,
jokaisen varjon vaihtelun vuorilla pysyen itse liikkumattomana.
38. Jos olettekin tunteneet viisaita ihmisiä jotka samalla ovat olleet
laiskoja, niin ette kuitenkaan ole koskaan tunteneet _suurta_ miestä,
joka olisi ollut laiska. Ja syvennyttyäni elämän tutkimuksiin
taiteilijoiden, joiden teokset kaikin puolin olivat jaloimpia, ei
mikään tosiasia esiintynyt minulle niin suurena, -- eikä minkään lain
arvo jäänyt niin pysyväiseksi, kuin se tosiasia ja laki, että he ovat
kaikki olleet suuria työntekijöitä: ei mikään heissä niin ihmetytä,
kuin työn paljous, jonka he ovat elämässään aikaan saaneet; kun kuulen
sanottavan nuoren miehen hyvin lupaavan lahjakkaaksi, on ensimmäinen
kysymykseni aina: "tekeekö hän työtä?"
39. Tehdä hyvää työtä sanan ankarimmassa merkityksessä ei voi yksikään
taiteen harrastaja, ja hyvää työtä sanan tavallisessa merkityksessä,
s.t.s. hänelle tai jollekulle muulle hyödyllistä työtä voi hän vain
tehdä, jos hänelle on alun pitäin selvitetty, mikä hänelle on
mahdollista, mikä ei; -- mikä on hänen saavutettavissaan, mikä ei; kun
ikuisten tosiseikkojen ylevyys ja ankaruus ovat äärettömyydessään hänen
eteensä asetetut. Ei haittaa ensinkään, jos hän pelästyy: ihminen on jo
suuri, kun hän kykenee oikein pelästymään, emmekä ole järkeviä
toivoessamme, emmekä käsitä mitään todellisesti, ennenkun toivomme on
tehnyt meidät nöyriksi, ymmärtämisemme saattanut meidät kunnioittamaan.
Väitänpä enemmänkin sanomalla uskaliaasti, että on vähemmän tärkeätä
opettaa nuorille miehille, mitä he tekevät, kuin mitä he eivät kykene
tekemään; tärkeätä on heidän antaa nähdä, kuinka paljon luonnossa on
jäljittelemätöntä, kuinka paljon ihmisessä on sellaista, jonka
vertaiseksi ei voi pyrkiä. Taidetta varten on oikein kasvatettu vain
se, jolle kaikki työnsä on heikkona merkkinä ihanuudesta, jota hän ei
kykene ilmaisemaan, ja heikko välikappale mittaamaan aina suuremmaksi
kasvavalla ihailulla sitä ylipääsemätöntä kuilua, jonka Jumala on
asettanut ihmiskunnan suurten ja pienten henkien välille.
40. Jos taide on teille pääasiana, niin olette taiteilijoita. Jos
olette rahanne itse ansainneet, niin voitte olla saitureita ja
koronkiskureita; jos olette kunnianne ansainneet, niin voitte olla
kateellisia, ylpeitä, kurjia ja alhaisia, mutta sittenkin, _niinkauvan
kun ette tahdo turmella työtänne_, olette taiteilijoita. Jos teillä
sitä vastoin on raha pääasiana tai kunnianne, silloinpa saattaisitte
olla hyvin armeliaita rahallanne, hyvin rakastettavia kunniassanne;
mutta _ette_ kuitenkaan ole _taiteilijoita_. Olette käsityöläisiä ja
palkollisia.
41. Monilla taiteilla ja kyvyillä on ensimmäisissä ja viimeisissä
edistyksen asteissa, lapsuudessa ja kypsyydessä monet yhteiset
piirteet; samalla kun keskiasteet eivät ole ollenkaan näiden tapaisia
ja ovat kauvimpana oikeasta. Samoin on taiteilijan edistyksen laita
siveltimenkin käyttämisessä. Näemme, kuinka vakainen lapsi aakkosista
alkaen pakostakin vetää katkonaisen, epätäydellisen, riittämättömän
viivan, joka hänen edistyessään tulee vähitellen lujaksi, tarkaksi ja
varmaksi. Mutta hänen kypsyytensä aikana tämä tarkkuus ja varmuus
vaihtuu taasen kevyeen ja huolettomampaan viivaan, joka monessa
suhteessa on enemmän lapsuudessaan kuin keski-ijässään tekemänsä
kaltainen, ja eroittuu siitä vain täydellisen vaikutuksen kautta, jonka
se saavuttaa näennäisesti riittämättömin keinoin. Siten on usean asian
laita. Ensimmäinen ja viimeisemme soveltuvat yhteen, vaikka erilaisista
syistäkin; se keskimäinen aste se on kauvimpana totuudesta. Lapsuus
usein pitää hennoissa sormissaan totuutta, jota miehen luja käsi ei
kykene pitämään, mutta jonka saavutuksesta korkein ikä ylpeilee.
42. Taiteesta ei pidä puhua. Ei kukaan kunnon taiteilija puhu tai ole
koskaan paljon puhunut taiteestaan. Suurimmat eivät siitä puhu
sanaakaan. Samana hetkenä, jolloin mies todellisesti työnsä käsittää,
hän siitä vaikenee. Kaikki sanat ja selitteet käyvät hänelle
tarpeettomiksi.
Suunnitteleeko lintu, miten se pesänsä rakentaa, rehenteleekö se, kun
pesä on valmis? Kaikki hyvä työ tehdään varsinaisesti tällä tavalla,
viivyttelemättä, vaikeudetta, suurentelematta. Jotka tekevät parasta
työtä, heissä on sisäinen, tahdoton voima, joka sananmukaisesti
lähenteleikse eläimen luonnonvaistoa, -- _eikä_ täydellisimmissä
taiteilijoissa edes järki pakota pois vaistoa, vaan liittyy se
vaistoon, joka on niin paljon jumalallisempi eläinten vaistoa, kuin
ihmisen ruumis kauneudessa voittaa eläimen. Suuri laulaja ei laula
vähemmällä vaistolla kuin satakieli, vaan päinvastoin suuremmalla.
Suuri rakennusmestari ei rakenna vähemmällä vaistolla, kuin majava,
vaan suuremmalla, synnynnäisellä muotoaistilla, joka tarttuu kaikkeen
kauneuteen jumalallisella suoruudella.
43. Työsi yksin saat myydä, mutta et sieluasi.
ALKULÄHTEINÄ
Alkulähteinä on käytetty seuraavia teoksia:
Modern Painters (5 nidosta 1843-1860) I 2. 13. 16. 21. 38. 43. 48. 58.
59. 60. 61. 63. 65. 66. 67. III 18. 37. IV 9. 11. 12. 13. 14. 23. 24.
29. 30. 32. 33. 36. 41.
The Seven Lamps of Architecture (1849) I 8. 18. 20. 34.
46. 47. 56. 57. IV 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22.
The Stones of Venice (3 nidosta 1851-1853) I 10. 19. 83.
85. III 27. IV 25. 31. 34. 40.
Pre-Raphaelitism (1851.) I 4. IV 15.
Lectures on Architecture and Painting (1854.) I 36.
The Political Economy of Art (1857.) I 55. III 20.
The Elements of Drawing (1857.) IV 35.
The Two Paths (1859.) III 32. 38.
Unto This Last (1860.) I 6. 35. 44. III 1. 2. 3. 4. 6. 7. 8. 9. 10. 12.
19. 30. 33. 34.
Sesame and Lilies (1865-1869.) I 15. 25. 26. 27. 28. 29. 31. 37. 78.
80. 89. 90. 91. 92. II 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 9. 10. 11. 13. 14. 16. III
23. 25. 28. 29. 36. IV 5. 27. 42.
The Crown of Wild Olive (1866-1869.) I 5. 22. 39. 42. 49. 53. 62. 70.
75. 84. II 12. III 11. 14. 15. 21. 22. 24. 26. 35. IV 4.
Time and Tide (1867.) I 1. 23. 40. 41. 51. 52. III 13. 16. IV 43.
Lectures on Art (1870.) 1 9. 11. 24. 32. 45. 50. 64. 68. 86. 94. IV 1.
2. 6. 7. 10. 37.
Fors Clavigera (8 nidosta 1871-1884.) I 3. 7. 12. 14. 17. 30. 54. 69.
73. 76. 77. 81. 87. 88. II 8. 15. IV 8.
Aratra Pentelici (1872.) IV 28.
The Eagle's Nest (1872.) I 82.
Munera Pulveris (1872.) I 79. III 5. 17. 31.
Mornings in Florence (1875-1877.) I 71. 72.
Frondes Agrestes (1875.) I 33.
The Art of England (1883.) I 74.
On the Old Road (miscellaneous pamphlets, articles and essays)
(1834-1884.) I 93. IV 3. 26, 39.
Luvut sulkumerkkien välissä heti teoksen nimen jälessä osoittavat
teoksen ilmestymisvuotta.