I. Ukko Maurice.
I. Germain, vahva maanviljelijä.
III. Äiti Guillette.
IV. Pikku Petter.
V. Suolla.
VI. Suurten tammien alla.
VII. Iltarukous.
VIII. Vaikka olikin kylmä.
IX. Taivasalla.
X. Kylän valtias kaunotar.
XI. Isäntä.
XII. Mummo.
XIII. Paluu kotiin.
XIV. Maurice mummo.
XV. Pikku Marie.
Ukko Maurice.
"Germain", sanoi appiukkonsa hänelle eräänä päivänä, "kyllä sinun
kuitenkin pitää naida uudestaan. Johan on kohta kaksi vuotta siitä,
kuin jäit leskeksi minun tyttärestäni, ja vanhin poikasi on jo
seitsenvuotinen. Sinullakin on kohta ikää koko kolmekymmentä vuotta,
poikaseni, ja, kuten tiedät, katsotaan miestä näillä paikoin liian
vanhaksi tekemään uutta pesää, kun hän ehtii sen ijän ohitse. Sinulla
on kolme kaunista lasta eikä niistä ole tähän asti ollut meillä mitään
huolta. Vaimoni ja miniäni ovat heitä hoidelleet niin hyvin, kuin
ovat voineet, ja rakastaneet heitä, kuten ovat olleet velvollisetkin.
Pikku Petter on jo suuri poika ja ajaa härkiä varsin hyvin; on hän jo
kyllin vakava paimentamaan elukoita niityllä ja kyllin vahva juottamaan
hevosia. Hänestä siis ei ole meille mitään vastusta; mutta molemmat
toiset, joitahan me kyllä sydämmestämme rakastamme, Jumala tietköön!
ne viattomat lapsiraukat ne saattavat meidät pulaan tänä vuonna.
Minun miniälleni syntyy kohta lapsi ja hänellä on ennestäänkin vielä
pienoinen käsivarrella. Kun se, jota odotamme, tulee, ei hänelle
enää jää aikaa hoidella sinun pikku Soulangeasi ja vielä vähemmin
Sylvainiasi, joka ei vielä ole nelivuotinenkaan eikä pysy hiljaa
hetkeäkään. Hän on samanlainen huimapää kuin sinä ja kyllä hänestä
aikoinaan tulee vahva työmies, mutta hän on nyt hirveän vallaton lapsi
eikä minun eukkoni nyt enää jaksa juosta niin sukkelaan, että saisi
hänet kiinni, kun hän livistää lammikolle taikka karjan jalkoihin.
Ja muutenkin, kun miniälleni tulee yksi lisäksi, saa minun eukkoni
vähintään vuodeksi hänen nykyisen nuorimpansa vastuksikseen. Sinun
lapsistasi on meillä siis paha pula ja huoli. Emme me tahtoisi, että
he jäisivät ihan katsomatta, ja kun ajattelemme, mihin kaikkiin
onnettomuuksiin he voivat joutua hoidon puutteessa, niin eipä mieli
pysy oikein levollisena. Sinä sen tähden tarvitset toisen vaimon ja
minä toisen miniän. Ajattelepas asiaa, poikaseni, johan minä olen monta
kertaa nyhjännyt sinua; aika kuluu ja piankin sinä joudut vanhain
lukuun. Naida niin pian kuin mahdollista on sinun velvollisuutesi
sekä lapsia että meitä muita kohtaan jotka tahdomme pitää järjestystä
talossa."
"No, isä", vastasi vävy, "jos sitä nyt välttämättömästi tahdotte,
täytyneehän minun se tehdä. Mutta enpä huoli salata, että hyvin
vastenmielistä se minusta on; niin, ei minulla ole siihen juuri
suurempaa halua kuin hukuttautumaankaan. Kyllä on helppo tietää, mitä
on kadotettu, vaan tietämätöntä on, mitä saadaan. Minulla oli kelpo
vaimo ja kaunis vaimo, siveä ja reipas, hyvä vanhemmillensa, hyvä
miehelleen ja hyvä lapsilleen, sukkela töissään sekä ulkona että kotona
ja taitava käsityön tekijä, kaikin puolin hyvä; ja kun te annoitte
hänet minulle ja minä otin hänet, niin ei tehty mitään ehtoa, että
minun pitäisi niin pian unhottaa hänet, jos satuinkin onnettomuudekseni
hänet kadottamaan."
"No, tuo, mitä puhut, tulee kyllä hyvästä sydämmestä, Germain", vastasi
ukko Maurice. "Kyllä minä tiedän, että sinä rakastit tytärtäni,
että sinä teit hänet onnelliseksi ja että, jos sinä olisit voinut
tyydyttää kuolemaa menemällä itse hänen sijastaan, niin Katerine
vielä olisi elossa tänäkin päivänä ja sinä nyt makaisit hautuumaan
mullassa. Katerine kyllä ansaksikin olla niin rakastettu, ja jos
sinä et voi unhottaa häntä, niin emme sitä voi mekään. Mutta enhän
minä vaadikaan sinua unhottamaan. Herramme tahto oli, että hänen
piti lähteä täältä, eikä kulu päivääkään, jona me rukouksissamme,
ajatuksissamme, sanoissamme ja töissämme emme osoittaisi hänelle, että
pidämme kunniassa hänen muistoansa ja että olemme murheissamme hänen
poismenostaan. Mutta jos hän voisi puhua sinulle toisesta maailmasta
ja ilmoittaa tahtonsa, niin hän käskisi sinua etsimään äitiä hänen
pikku orvoillensa. Siispä pitää nyt löytää vaimo, joka ansaitsee
päästä hänen sijaansa. Se ei juuri ole mikään helppo etsintä, mutta ei
siltä mahdotonkaan, ja kun vain löydämme sinulle sellaisen, niin sinä
rakastat häntä yhtä suuresti kuin minun tytärtänikin, koska sinä olet
kunniallinen mies ja opit olemaan hänelle kiitollinen siitä, että hän
täyttää meidän tahtomme ja rakastaa sinun lapsiasi."
"Niin, isä", sanoi Germain, "kyllä minä teen tahtonne mukaan, kuten
aina olen tehnyt."
"Pitääpä tunnustaa, poikaseni, että sinä olet aina totellut
ystävällisiä ja hyviä neuvoja, joita perheesi päämies on sinulle
antanut. Koettakaamme sen tähden yhdessä valita sinulle uutta
vaimoa. Ensinnäkin minun ajatukseni on, että sinun ei pidä ottaa
ihan nuorta tyttöä. Sellainen ei ollenkaan sovi sinulle. Nuoret ovat
ajattelemattomat, ja koska kolmen lapsen kasvattaminen on kokonainen
taakka, varsinkin jos ne ovat syntyneet toisesta äidistä, niin sinun
pitää saada kunnon ihminen, joka on oikein vakava ja hellä ja ahkera.
Jos hän ei ole jotakuinkin sinun ikäisesi, niin tuskinpa hänellä on
kylliksi järkeä sitoutua sellaisiin velvollisuuksiin. Nuoren tytön
mielestä sinä olet liian vanha ja sinun lapsesi liian nuoret. Hän
lakkaamatta valittelisi ja sinun tapsillesi tulisi huono hoito."
"Siitä juuri minäkin olen levoton. Ajatelkaahan, jos hän niitä pikku
raukkoja kohtelisi pahoin, vihaisi ja rääkkäisi?"
"Herra varjelkoon!" vastasi ukko; "mutta häijyt naiset ovat näillä
seuduin harvinaisemmat kuin hyvät, ja hullutpa me olisimme, jos emme
valitsisi sellaista, joka sopii kaikin puolin."
"Se on totta, isä! onhan täällä hyviä tyttöjä meidän kylässämme:
Louise, Sylvaine, Claudie, Marguerite. Niin, ketä te tahtoisitte?"
"Hiljaa, hiljaa, poikaseni; kaikki ne tytöt ovat liian nuoret tai
liian köyhät taikkapa liian kauniit, sillä pitää sekin ottaa lukuun,
poikaseni. Kaunis vaimo ei aina ole yhtä ymmärtäväinen kuin joku
toinen."
"Tahdotteko siis, että minun pitäisi ottaa ruma?" kysäsi Germain vähän
levottomasti.
"En, en minä rumaa, sillä sen vaimon tulee lahjoittaa sinulle lapsia,
eikä mikään ole surettavampaa kuin rumat, heikot ja kivulloiset lapset.
Terve, vielä kukoistava vaimo, ei kaunis eikä ruma, sellainen sopisi
sinulle paraiten."
"Kylläpä näen", sanoi Germain, vähän surumielisesti hymyillen,
"että täytyisi varta vasten luoda erityinen vaimo, jos mieli löytää
sellaista, kuin te tahdotte, varsinkin kuin te ette huoli köyhästä,
eikä rikkaita ole helppo saada, ainakaan leskimiehen."
"Entä jos se nainen olisi itse leski, Germain? Niin, lapseton leski,
jolla olisi sievä omaisuus."
"En minä tunne ketään sellaista tässä kunnassa."
"En minäkään, mutta onpa niitä muualla."
"Teillä on joku ehdolla, isä; sanokaa yhtä hyvin heti suoraan."