Näin oli viisiviikkoinen veneretkemme nyt päättynyt.
Kaikkiaan oli matkaa karttunut hyvän joukon toistasataa penikulmaa.
Kymmenkuntaa jokea — niissä kaikkiaan kolmattasataa koskea — ja noin
kolmeakymmentä isompaa ja pienempää järveä olimme kulkeneet. Kokonaista
kaksikymmentä kertaa — milloin pitemmälti, milloin lyhemmälti — olimme
taivaltaneet venettä maata myöten, pikku vetoja lukuun ottamatta. Ja
melkein kolmannen osan öistämme olimme viettäneet teltissä. — Jotain
sitä jo tuommoisella retkellä ehtii kokea!
Kalliiksi ei kesäretkemme pituteensa nähden tullut, kuusikymmentä
markkaa vaan mieheen. Ja siihen on luettuna veneen hinta neljäkymmentä
markkaa, laivamaksut mennen tullen sekä kaikki yhteiset matkaostokset,
niinkuin kahvipannut, kattilat, matkaeväät y.m. Hevostaivallukset ne
enimmän kukkarolle kuluksi kävivät; muuten koetimme matkalla olla niin
säästäväiset kuin suinkin. — Huokea retki siis rahallisessa suhteessai,
mutta niin olimmekin itse "päivän kuorman ja helteen kantaneet". —
Seuraavana aamuna oli ensi työmme vetää vene maalle, nähdäksemme ja
tarkastellaksemme sitä sisältä ja päältä. Emme olleet Paanajärveltä
lähdettyä liijoin uskaltaneet sen pohjapuolta silmäillä. Kovin olikin
se kurjassa kunnossa: mieluummin olisi luullut alipuolta turppaaksi
kuin veneen pohjaksi, niin olivat kivet sen pahanpilalle möyhentäneet.
Ja siellä täällä näkyi vielä suuria arpia molemmin puolin,
muistomerkkeinä ankarimmista sysäyksistä kiviä vastaan. Monta täräystä
oli todellakin "Täräysparkamme" saanut osakseen, monta kovaa kolausta
kokea.
Semmoinen oli veneen ulkopuoli. Paljon paremmin ei ollut laita
sisäpuolenkaan: useimmat pohjalaudat halki, kaaret jokainen — lukuun
ottamatta siestimiä — poikki useammasta kohden, muutamat kolmesta
neljästäkin. Eipä ihme, että vene olikin ruvennut pahallaisesti
vuotamaan loppumatkalla. Muuttunut oli se koko muodoltaankin, rumaksi
levetä lätistynyt, kun poikkinaiset kaaret eivät laitoja enään oikein
tukeneet. Ihme vaan että sillä ehein nahoin olimme viimeisetkin
kovat kosket päässeet! Saimme todella kiittää sen lujuutta siitä,
ettemme ainakaan sille retkelle ijäksi jääneet, kuten ennen lähtöämme
oli meille ennusteltu. Mutta niinkuin tässä matoisessa maailmassa
tavallisesti käypi, kiittämättömyyden se sai "Täräyskin" palkakseen
kaikista hyvistä töistään ja vaivoistaan: se tuomittiin käytäntöön
kelpaamattomaksi. Kokalleen se sai jäädä siihen rannalle keuvottamaan
päivän paahdettavaksi. Pian kait sen kylissä ammottavat raot
irvistelivät tämän maailman nurjuutta. Ja niin siitä "Täräyksestäkin"
tuli siis lopuksi "irvikuva menneestä komeudesta". —
Sen päivän vierailimme vielä yksissä Oulussa, vaan seuraavana aamuna
puristettiin kättä erojaisiksi ja — niin hajauttiin kukin omille
elomailleen, ei kuitenkaan ijäksi, vaan piakkoinkin jo taasen
tapautuaksemme pääkaupungissa, siellä muistellaksemme seikkailujamme ja
niistä yhdessä vielä monet ilot pitääksemme.
Kahdenkymmenen vuoden päästä tuon retkemme uudistamme, niin sovittiin
erotessa. Silloin emme kuitenkaan aijo koskia koluta, vaan viiletellä
vapaampia väyliä, "ilmojen kautta, lintujen tietä", ilmalaivalla näet,
jonka insinöörimme lupasi erittäin tuota retkeä varten "konstrueerata".
Ja peukaloa sitä oikein pistettiin "sen asian päälle", niin jotta
kyllä kait se lupaus on pidettävä. Silloin siis voin luvata lukijoille
juttelevani hiukan oloista ja matkustuksista yläilmoissakin, jos
nimittäin ensinkin nämät juttuni ovat heitä huvittaneet.