Lukialle.
I. Alkupuuhat.
II. Oulusta Tervolaan.
III. Tervolasta Rovaniemeen
IV. Rovaniemeltä Auttijoen suulle.
V. Auttijoen suulta Paanajärvelle.
VI. Paanajärvellä.
VII. Retki Vartiolammille.
VIII. Paanajärveltä Kuusamon kirkonkylälle.
IX. Kuusamon kirkolla. Karhujahdille. Kuusamon kansa ja sen olot.
X. Kuusamon kirkolta Iijoen suulle.
XI. Iistä Ouluun.
XII. Lopuksi.
Lukijalle.
Yleensä tunnettu ja valitettu on se köyhyys, joka muutoin jo
varttuvassa kirjallisuudessamme on vielä vallalla etenkin nuorison
luettavaksi kelpaavaan matkakertomus-kirjallisuuteen nähden. Tämä
seikka on allekirjoittaneelle antanut syytä aiheen tarjoutuessa ryhtyä
nyt yleisön luettavaksi tarjottavan teoksen kirjoittamiseen. Alkuaan
tosin aikomus oli, että kertomus tulisi julkaistavaksi ainoastaan
jossain sanomalehdessä matkakirjeinä, mutta saamieni kehoitusten
johdosta ryhdyin sittemmin sitä muodostelemaan kokonaisemmaksi ja olen
sen nyt uskaltanut siis ulosantaa erityisenä teoksena. Tämä olkoon
mainittu etenkin siitä syystä, että lukija yllä olevan seikan huomioon
ottaen antaisi anteeksi kertomukseni monet heikot puolet.
Samalla kun siis teoksen tarkoituksena on osaltaan — niin vähäinen
kuin se lieneekin — koettaa poistaa jo mainittua puutetta
kirjallisuudestamme, tahdotaan sen kautta kääntää maamme urheilevan
nuorison huomiota erääseen urheilun alaan, joka etenkin maallemme on
ominaista, vaan joka verraten vähän on vielä käytäntöön tullut. Tehdään
näet kyllä meilläkin kävelyretkiä ja ajetaan polkupyörillä, vaan
samalla jätetään hyväkseen käyttämättä maamme monet järvi- ja jokitiet;
korkeintaan tyydytään johonkin pieneen purjehdus- tai kanoottiretkeen.
Ja kuitenkin, mikä maa tarjoo soveliaampaa tilaisuutta laveille
vesiretkille kuin meidän Suomemme tuhansine järvineen ja jokineen,
mikä urheilumatka koskaan on hauskempi, monipuolisempi, vaihtelevampi
kuin veneretki kautta järvien milloin peilikirkasten, milloin
myrskyn käsissä hyrskyväin selkien, jokien juhlallisten suvantojen,
koskien vaahtoisain kuohujen, sydänmaan tyynten, salaperäisten
purojen ja lampien! Semmoiseen retkeen yhdistyy paljon muutakin
eikä vaan yksistään urheilun tuottama hyöty ja hauskuus! Sillä
olemme tilaisuudessa näkemään maamme luontoa sen vaihtelevimmissa,
viehättävimmissä muodoissa, monella tavoin nauttimaan matkastamme ja
huvittamaan itseämme samalla kertaa. Ja sitten tuo vapaa, raitis elämä
kesäisen luonnon sulorikkaassa helmassa! Mikä onkaan virkistävämpää
talven työstä ja ponnistuksista väsyneelle nuorisolle kuin juuri moinen
retki kautta satojen järvien, jokien, salmien ja salojen! Tosi kyllä,
että sillä kenties! saa nähdä vaivoja ja vastuksia, kestää monet
kovatkin ponnistukset, luopua monista mukavuuksista, joita muullaiset
retket tarjoovat, mutta monin kerroin ja monipuolisesti se myös
palkitsee kaikki koetut vaivat, kestetyt ponnistukset.
Jos kertomukseni, jossa olen koettanut osapuilleen kuvailla veneretken
sekä vaivoja, vastuksia ja hankaluuksia että myös sen monia hauskoja
puolia, voi edes jossain määrin saavuttaa urheilevan nuorisomme
mieltymystä ja herättää edes jonkun mielessä halun itsekkin tuommoista
retkeä koettamaan, niin on teoksen tarkoitus saavutettu. Enempää ei
sillä ole pyydettykään, sillä — vasta itse kokien kukin voi tulla
oikein vakuutetuksi veneretkien verrattomasta monipuolisuudesta
muullaisiin urheilumatkoihin nähden, — Reippaille veneretkille siis te
Suomen urheilua harrastavat nuorukaiset! Maamme tarjoo kyllä sadottain
eri kulkureittejä.
Suuresti teoksen hauskuutta tietysti olisi lisännyt, jos siihen olisi
voitu monista tarjona olevista sekä matkaa kuvaavista että Pohjolan
harvinaisen kauniista maisemakuvista ottaa niin monta kuin suinkin.
Teoksen lajin uutuus sekä kuvien tuottamat suuret kustannukset ovat
kuitenkin pakottaneet tyytymään ainoastaan vähäiseen osaan, valitsemaan
enimmäkseen vain matkaa kuvaavia. "Pohjolan Sweitsin" lumoavat maisemat
eivät siis, ikävä kyllä, voi edes kuvien muodossa tarjoutua lukijain
ihailtaviksi, kuvauksien! vajavaisuuden täytöksi. Vaan — unhotin sen —
eihän niistä todenmukaista käsitystä saakkaan kuvista yhtä vähän kuin
kynällä tehdyistä kuvauksista! Ne pitää itse omin silmin nähdä, niin —
nähdä ne, nauttia niistä, ihastua, hurmaantua niihin!
Helsingissä, syyskuun 25 p. 1895.
Arvo K.