On vihamiestä mulla kaksi vaan.
Mua aina kiusaavat nää menninkäiset
Ja härsyttävät kuni herhiläiset;
Ei rauhaa, hoivaa suo he milloinkaan.
He meteen kyllä kastaa nuoliaan.
Vaan kumminkin on nämä myrkkypäiset
Ja näillä tähtää mua häijyläiset:
On sydämeni heidän maalinaan.
He päivin vainoo mua aatoksissa,
Eivätkä öinkään uuvu: unelmissa
He silloin multa sydän raukkaa väijyy.
Jo onneton ma lienen ainiaksi!
Nää kiusamieheni on — silmää kaksi.
Ja kenen? — Vastatkohon Silju häijy.