Kas vaihtuvina väikkyy
Ylhäällä poudan hattarat
Ja lehdot alla loistavat
Ja vihertelee maa!
Kas laineet kuinka läikkyy,
Kuin kultaisina kimmeltää!
Ja taivas kantta siintävää
Ylt' ilman kaarittaa!
Ja raittiit tuulet ratsuillaan
Ne kiitelevät matkojaan.
Nyt laitumilla karjat
Ne ammuu, huijaa paimenet
Ja lehtoloissa lintuset
Sorjasti sirkuttaa.
Ja mättähiä marjat
Ylt'ympärinsä purppuroi
Ja niityt, halmeet vihannoi,
Tohisten tuoksuaa,
Ja juhlaverhoon kukkaset
Luo laaksot, ahon rintehet.
Niin kauaks' kuin vaan kantaa
Nyt silmä, sauhupatsahat
Ne nousee, kaskivalkeat
Lyö liekit ilmahan.
Ja pitkin taivaan rantaa
Niin keltainen ja himmyt on
Nyt siinto, auer luontohon
Luo harson harmajan.
Kas silmä päivän impisen
Kuin katsoo alas myhäillen!
Ja vilkas elon henki
Nyt kaikkialla valtailee,
Sen virkeyttä nautitsee
Nyt luonto suvinen.
Ja mielen ihmisenki
Se tenhollansa vilpastaa,
Luo toivon rintaan, luota saa
Pois kauaks kaiho sen.
Kuin tuttu on sen suloisuus,
Vaan ain' on sentään viehkee, uus!