Hiljaan rauhallisna tuulen henki
Huokuu, hiljaa lehto hymäjää,
Lammen tyyni kalvo levähtää,
Kuikka uinuu, nukkuu perhonenki.
Hiljaan liristen soi puronenki,
Lähde sille virttä synnyttää,
Kyntörastas yksin ystävää
Kutsuu; kaukaa kuuluu ääni senki.
Pohjoisessa välkkäväinen vyö
Kaareen kääntyy pitkin taivaan rantaa.
Päivän tuskin umpeen käydä antaa.
Oi jos aina oisi suvi-yö!
Hetkisen se kestää vaan — ja kohta
Aamun koitto koillisessa kohtaa.