Kas kuin idän taivahalla
Aamukoi jo heloittaa!
Punapurppurassa vallan
Ilman ranta leimuaa,
Kultaa kunnahilla puita,
Lintusia sulosuita
Laulamaan jo kehoittaa.
Koittaresta syntynevi
Kohta kirkas aurinko. —
Mutta kas! taas pimenevi
Taivaan itä-ranta jo:
Pilvi nousee kolkko, musta,
Paisuu, uhkaa turmellusta;
Koin jo peitti pimento.
Öinen huntu leviävi
Yli koko luonnon taas,
Lintusien herkeävi
Aamulaulu riemukas:
Pimeyttä, kolkkoutta
Pilvi musta tuottaa, mutta
Näinkö päivä katoais?
Ei! koht' yli pilven loistaa
Aurinkoinen hohtava,
Tummat öiset varjot poistaa
Laaksoista ja kunnailta:
Kaikkialla luonto tointuu,
Lintusien laulu sointuu
Lehdoissa taas riemuisa.
Jospa joskus vielä voisi,
Suomi, armas synnyinmaa
Pilvi musta aamukoisi
Pimeyteen kietoa,
Muista: aurinkosi kohta
Kohoaa ja kerran hohtaa
Yli pilven kirkkaana.