Tuoll' lehdon helmass' yksin laulujansa
Nyt rastas visertää. Vaan miksi soi
Sen ääni suruisesti? Miks' ei voi
Hän riemuella? — Pois' on armahansa.
Ja kosken kuohuloissa kanneltansa
Nyt Ahti soittaa. Tuulen henki toi
Sen säveleitä korviini. Ne loi
Mieleeni oudon halun kai'uillansa.
Ja kuullessani niitä, rinnassani
Myös herää, syntyy, virtaa säveleitä.
Ne pulppuilevat ylös sydämmestä
Ja sormimaan ne käskee kanneltani.
Työ turha silloin vastustella heitä.
Siis soikaa säveleet; en teitä estä.