(Petöfi.)
Ylös Magyar! huudot kaikaa —
Nyt jos milloinkaan on aika!
Orjatko vai vapahat te?
Nyt on valta, valitkaatte?
Magyarien jumalalle vannokaa:
Orjuuteen ei taivu enää tämä maa!
Kirottuna meidän kansa
Kantanut on orjuuttansa;
Vaan ken vapaan' eli, kuoli,
Orjan maat' ei haudaks huoli!
Magyarien jumalalle vannokaa:
Orjuuteen ei taivu enää tämä maa!
Kurja, ken ei maataan puolla,
Uskall' ei sen eteen kuolla;
Hälle miero totta vainen
Kalliimp' on kuin maansa maine.
Magyarien jumalalle vannokaa:
Orjuuteen ei taivu enää tämä maa!
Ijäti ei kansan auta
Kalistella kahlerautaa.
Orjat oltiin, kehnot, halvat;
Kalskukoot jo vapaat kalvat!
Magyarien jumalalle vannokaa:
Orjuuteen ei taivu enää tämä maa!
Taas saa nimi magyarlainen
Entisyyden puhtaan maineen;
Aikain tahra, häpeämme,
Yltä pois se peskähämme!
Magyarien jumalalle vannokaa:
Orjuuteen ei taivu enää tämä maa!
Kiitollisna jälkikansa
Muistaa meitä urhoinansa,
Siunaellen hautojamme
Kertoilee se mainettamme.
Magyarien jumalalle vannokaa:
Orjuuteen ei taivu enää tämä maa!