(Petöfi.)
Myrsky myllertääpi,
Pilviin peittyy taivo;
Talven hyiset lapset,
Vihur', tuisku raivoo.
Siit' ei huolta. Onhan
Kyökki lämmin vielä,
Armollinen herra
Suojaa suopi siellä.
Ravinnost' ei huolta:
Herra kyllästääpi
Oman vatsan ensin,
Tähteet meille jääpi.
Tosin ruoska läiskyy —
Ken vois sitä estää? —
Iskut kirveltää; mut:
Koiran luut ne kestää.
Taas kun herra leppyy,
Hyväellä alkaa:
Armost' autuaina
Nuoleksimme jalkaa!