(Petöfi.)
Voi te paiseet ruumiiss' isänmaani!
Mitä teistä virkkaa vois?
Jospa tulta oisin, teidät tyynni
Polttain kaluaisin pois.
Tult' en ole enkä liekin kieli;
Mut on teräv' ääneni.
Kirousta vaan se huutaa teille,
Kirousta yhäti.
Niinkö maallamme on aarteit', ettei
Siihen kaikki mahtuisikaan?
Köyhyyttäänhän yhä tää maa raukka
Sairastaa ja potee vaan.
Ja, te rosvot, minkä lääkkeeksensä
Maamme hikoo tuskissaan,
Se te viette epäjumalille
Alttareille ulkomaan.
Isänmaa tää leipää kerjää, vaan ei
Sille riitä säälinne;
Verta itkee se, vaan pikarinne
Viinillä te täytätte.
Isänmaahan vasta mieron sauvoin
Takaisin te palaatte,
Kerjäläiseltä, min siksi teitte,
Vielä kerjätäksenne.
Niinkuin tästä köyhäst' isänmaasta
Itsenne pois syöksitte,
Helmastaan niin hauta luokoon luunne,
Taivaskin niin sielunne!